perjantai 4. syyskuuta 2009

Hyperaktiivikon tunnustuksia

Olin tämän päivän seminaarissa. Aihe oli mielenkiintoinen ja seura hyvää. Mutta koko päivän seminaari vaatii kyllä aikamoista turnajaiskestävyyttä. Pitäisi pitää ajatukset kasassa aamun alustuksesta läpi lounasta edeltävän ryhmätyön. Ja täydellä vatsalla vielä purkaa ryhmätyö ja iltapäivän päätteeksi osallistua rakentavasti kaiken sanotun vetämiseen yhteen.

Kehittelin jo opiskeluaikana mainion tavan pitää vaeltelemaan taipuvaisia ajatuksia kurissa. Kun joku muu puhuu, minä piirustelen. Yleensä erilaisia koukeroita. Se pitää mieleni kasassa. Ja papereissani ja muistiinpanoissani on aina kauniit reunukset.

Metodin varjopuolena tuntuu olevan se, että ympärillä istuville tapa vaikuttaa siltä, että en voisi olla vähempää kiinnostunut käsillä olevasta aiheesta. Mahdollisille sivusilmällä seuranneille tiedoksi, että tästä on kyse silloin, kun piirusteluihin alkaa ilmestyä hyönteisiä ja myyriä. Tänään ei tullut ainuttakaan.

Flunssa alkaa siis hellittää! Viikonloppuna hoidan sienestys- ja puutarhantonkimisdeprivaatiotani. Ehkä mustikoitakin vielä löytyy. Pari kirpparia olisi myös kiva koluta. Ja toivon, että ehdin pienelle ratsastuslenkillekin. Siinä välissä aion ahmia puutarhakirjoja ja virkata tilkkuja (sitä valkoista lankaa pitää hakea!).

Ja varmaan mieleen tulee monta muutakin juttua, mitä on ihan pakko päästä tekemään, kun on kaksi kokonaista päivää aikaa! Kippis sille!

2 kommenttia:

  1. Kohtalotoveri ilmoittautuu! :) Minä piirtelen aina pikku-ukkoja ja muita, juuri siksi että jaksaisin paremmin keskittyä ja istua aloillani. Mutta monesti hävettää kun tuntuu, että muut luulevat etten yhtään kuuntele. Ei nyt niinkään tutussa porukassa, mutta vaikka palavereissa asiakasyritysten kanssa yms.

    VastaaPoista
  2. Aah, ihanaa, että en ole yksin!

    Yritän aina ihan epätoivoisesti pysytellä aloillani ja hillitä kynääni, kun on jotain tuntemattomia ihmisiä palaverissa. Mutta joskus se on ihan kauhean vaikeaa.

    Ehkä pitäisi keksiä joku pinssi tai muu tunniste, jota kaltaisemme levottomat palaveeraajat kantavat.
    Vähän vastaava kuin diabeetikkojen ranneke. Se sitten kertoisi ihmisille, että tämä tyyppi kuuntelee kyllä vaikka piirusteleekin!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...