sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Virvoitusta


Tänä talvena pimeys ei lumen vuoksi ole juurikaan vaivannut. Yritän silti talvisin pitää itsestäni erityisen hyvää huolta. Syödä ja juoda hyvin. Olla paljon ulkona. Tehdä kaikkea sellaista, mistä tulee hyvä mieli.

Itse tehty mehu on kiireettömien talviaamujen herkku. Mehulinko on äidin peruja ja on palvellut uskollisesti jo varmaan yli kaksikymmentä vuotta. Vakimehuuni tulee omenaa, appelsiinia, porkkanaa ja inkivääriä. Tällä kertaa punajuuri ja kaali pääsivät vieraileviksi tähdiksi.

Aamiaisella voi kuunnella tätä pitkäksi aikaa unholaan jäänyttä mainiota rallia, joka palasi mieleen, kun muutama päivä sitten oli puhetta honey bunseista. Kun ei ole ruokaa suussa, voi vaikka laulaa mukana!

Pihanbongarien tunnustuksia


Yhdeksältä parkkeerasimme ikkunan ääreen tarkkailemaan lintuja. Pihabongauksen tuloksena havaitsimme seuraavaa:

1 närhi
1 urpiainen
2 korppia
2 hömötiaista
3 talitiaista
4 sinitiaista
40 viherpeippoa


Viherpeipot kisailivat lintulaudalla keskenään. Tiaiset sujahtivat välillä niiden välistä nappaamaan siemeniä ja lennähtivät saman tien puuhun syömään saaliinsa. Uuden talipalloautomaatin sisältö kiinnosti ainoastaan sinitiaisia. Välillä ne piipahtivat myös lintulaudalla ärhentelemässä viherpeipoille. Närhi karkoitti kaikki pikkulinnut saapuessaan. Lähimetsän korpit havaittiin partiolennolla.

Sinitiainen,viherpeippo ja hömötiainen.

Digipokkarin 16X digizoomi tekee valitettavasti aika karua jälkeä....

lauantai 30. tammikuuta 2010

Valmiina pihabongaukseen!




Lintulaudalla käy näillä pakkasilla kova kuhina. Auringonkukansiemeniä ja kauraa saa lisätä laudalle päivittäin.

Halusin antaa linnuille myös talipalloja, mutta en yhtään tykkää niistä rumista vihreistä verkoista, joihin ne on aina sujautettu. Joni keksi värkätä linnuille talipalloautomaatin rappausverkosta, paksusta rautalangasta ja kuparilevyn palasta, jonka pyöristimme vanhan kuulan päällä nuijien.

Huomenaamulla parkkeeraamme teemukit ja kiikarit kourassa sohvalle taljojen ja vällyjen kanssa ja tarkkailemme lintulautaa ja talipalloja. Havainnot raportoimme tänne.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Siniset sukset




Eihän näin sympaattisia menopelejä voinut kirpparille jättää!

Niillä hiihdellessäni voisin vaikka lauleskella tätä biisiä, jonka sanat saavat mut aina hyvälle mielelle. Loppuillan voikin sitten hyräillä tuota dydydydy-dydydy-dydyydyydyy-kohtaa, joka jää ihanasti päähän soimaan.

torstai 28. tammikuuta 2010

Apua!


Aika hurjia Espanjan tuliaisia. Jeanilla on suhteita lopetettuun lankatehtaaseen ja tässä on ensimmäinen lankaerä. Värit vielä vähän mietityttävät, mutta eiköhän näillekin käyttötarkoitus löydy!

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Lauantai-illan huumaa keittiössä


Joululahjaksi saamani Valentine Warnerin What to Eat Now More Please keittokirjan reseptejä oli vihdoin päästävä kokeilemaan. Ruokaa oli vaikka miten - onneksi saimme yllätys illallisvieraan!
Illan ehdottomaksi suosikikseni nousivat appelsiini hunajapullat (honey buns). Helppotekoisia ja pullat vain paranevat vanhetessaan! Meiltä ei pullia valitettavasti jäänyt yli säilöttäväksi, mutta jo parikin päivää appelsiinisessa sokeliemessä uiskennelleet pullat olivat viedä kielen mennessään! Ensi kerralla teen varmasti toisenkin pellillisen!
Resepti löytyy myös täältä.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Taftia, sytkäri ja nappeja




Pitkästä aikaa olen ehtinyt askarrella. Ohje taftin ja sytkärin kanssa touhuamiseen löytyy Parolan Aseman joulukalenterista.

Olen jäänyt vähän koukkuun näiden kukkien tekemiseen. Kyseessä on ihan ehdottomasti tekniikkalaji, joten ei kannata lannistua, jos ensialkuun saa kankaan käryämään ja sormet poltettua.

Huomasin myös, että mitä halvempi tafti, sitä helpommin kukka syntyy. Halvemmissa kankaissa taitaa olla enempi jotain muovia, kun eivät niin helpolla syty palamaan.

Ja eikun väkertämään!


Fiinimpi tiskirätti

Siskon innoittamana minäkin ryhdyin vihdoin tiskirätin tekoon. Lahjaksi saatu bamburätti kun on osoittautunut käytössä niin mainioksi! Väri on suoraan lankakaupan alennuskorista ja vaikka mallikappaleessa ei kuvioreunusta ollutkaan, intouduin rättihommasta niin, että virkkasin reunuksenkin.

Rätistä tulee lapsuus mieleen. Se tuntuu kädessä samalta kuin nukkeni virkatut mekot. Mekot oli peritty siskojen leikeistä ja minun leikeistäni ne siirtyivät pölyräteiksi. Jokunen niistä taitaa ehkä vieläkin pyöriä lapsuudenkodin siivouskomerossa.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Sokerikuorrutusta




Tällaista talvea ei vaan voi lakata ihmettelemästä!

Ei tietoakaan kaamosmasennuksesta, kun koko ajan on niin kaunista, että ei malttaisi ollenkaan olla sisällä.

Mutta ei silti haittaa, että talven selkä on jo taittunut. Sain äidiltä ison pinon vanhoja puutarhalehtiä ja viime viikolla satuin samaan pöytäseurueeseen viherpeukalokollegojen kanssa. Voi sitä innostusta, kun suosittelimme omia lemmikkejämme toistemme puutarhoihin.

Unelmointi tulevasta on jo alkanut. Seuraavaksi pitää alkaa miettiä mihin ensi kesän uusi kukkapenkki kaivetaan. Ja päättää minkälaisen pienen kukkapuun haluan istuttaa.

Iloiset pyörylät


Sen siitä saa, kun lueskelee liikaa blogeja. Keskeneräiset käsityöprojektit lensivät nurkkaan, kun uusi torkkupeittoprojekti tuli ja vei mukanaan. Ihan nopeasti vain virkkaan peiton uskottelin itselleni - eihän siihen kauaa mene... Sieltä keskeneräisten projektien nurkasta taitaa parhaillaan löytyä kaksisin peitonalkua - toinen aika alkutekijöissään vielä ja toinen lankojen päättelyä vailla. Mutta nyt pitää saada virkata pyörylöitä. Lauantaina lankakaupassa pyysin saada nähdä keltaisia ja oransseja lankoja - lankakokoelmani ei koskaan ennen ollut edes kuullut moisista väreistä! Ehkä pian jo uskaltaudun virkkaamaan valkoisen reunakerroksen ja yhdistelemään samalla neliönmuotoisiksi muuttuvia lappusia. En malta odottaa, että pääsen taas virkkaamaan!

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Huhhuh, mikä viikko

Olen viipottanut paikasta toiseen ja hengähdyshetket ovat jääneet vähiin. Maanantaina kävin ratsastamassa. Tiistaina istuin koko illan junassa ja yritin kopioida Mamman vanhasta huivista mallia. Virkkasin ja purin, virkkasin ja purin. Ja virkkasin taas. Nyt näyttää siltä, että taidan vielä kerran purkaa.


Lappeenrannassa oli valtavan kylmä. Torstaina illansuussa uhmasimme kuitenkin pakkasta ja posket hehkuen kuljimme läpi linnoituksen. Välillä lämmittelimme varpaitamme käsityöputiikeissa.


Retki päätyi teehetkeen ihanassa Majurskassa. Istuimme tietenkin punaisessa huoneessa, jonka mummolatunnelma on vertaansa vailla. Tänne pitää tulla pitkästä aikaa kesällä!


Perjantaina istuin melkein koko päivän autossa. Lauantaina juhlimme naapurin isännän 50-vuotissyntymäpäivää kylätalolla. Ilta oli sen verran pitkä, että tänään nukuttiin pitkään ja syötiin aamiaista puoliltapäivin.

Pakkaskelin innoittamana teimme koko Riitahaaran lenkin. En ollut näissä metsissä kulkenutkaan sitten viime kesän, jolloin se oli Lorun kanssa vakiratsastuslenkki. Joku oli käynyt tekemässä metsätöitä ja jättänyt metsätielle renkaanlevyiset polut, joten säästyimme lumessa kahlaamiselta.

Kurre sai hyvän etumatkan, kun Ralf kulki kuono lumihangessa rusakoiden ja myyrien jälkiä seuraten.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Kaunokainen




Sain kuin sainkin kuvattua pari viikkoa sitten kirpputorilta löytämäni ja viime viikonloppuna Hamariin kotiutuneen ompelukoneen. Se pääsi ainakin väliaikaisesti kaunistamaan meidän makuuhuonetta.

Tämä on siis sellainen pöydän sisään käännettävä malli ja toimii sekä polkemalla että sähköllä. Viimeisen silauksen sille antaa vihreä sähköjohto.

En ole kovinkaan kokenut ompelukoneen käyttäjä ja jännityksellä odotan, mitä ihmettä kaikista noista nupeista mahtaakaan tapahtua. Pitää varmaan pyytää konsultaatiota Mummilta.

Testiajoa en vielä ehtinyt suorittaa. Mutta kone jää, vaikkei toimisikaan. Niin kaunis se on!

tiistai 19. tammikuuta 2010

Sauna ja uusi koti


Tässä saunassa Mummi pyykkäsi nuorena miniänä isossa puukiulussa. Toisella puolella tietä olevassa talossa isäni asui ensimmäisen vuotensa. Isä ei muista asuiko talossa silloin isän sedän perheen lisäksi tädin perhe. Pitää varmistaa Mummilta. Sakkia riitti joka tapauksessa. Koska talossa oli iso tupa, siinä pidettiin kouluakin, kun kylän uusi koulu paloi heti alkuunsa.

Vuonna 1949 valmistui vähän matkan päähän pellon laitaan tiheään lepikkoon Hamari. Tontin raivaus oli kuulemma kova urakka. Isä muistaa, kuinka muutama vuosi myöhemmin talon vieressä olevalla pellolla tehtiin tiiliä ulkorakennusta varten. Siihen tuli talli ja navetta ja sikala.

Kun isoisän veli hakkautti lähistöltä metsää, Mummi pinkoi kotiin minkä kintuistaan pääsi ja kysyi isoisältäni montako puuta olisi varaa ostaa. Mummi olisi halunnut jättää mahdollisimman monta puuta pystyyn.


Yli 60 vuotta sitten raivatun lepikon juuret versovat vieläkin alkukesästä Hamarin pihassa. Mummin istuttamat koivut, vaahterat, männyt ja kuuset ovat kasvaneet niin isoiksi, että taloa ei meinaa lumisilta puilta nähdä ollenkaan.


Isoisää en tavannut koskaan. Viime vuonna vapun jälkeen kaivoimme Veera-serkun kanssa pellon reunasta männyntaimen ja istutimme sen pihaan. Siitä tuli Viljo, isoisän mukaan. Tämän kuultuaan Mummi nimesi pihan toiselle puolelle kylväytyneen männyntaimen itsensä mukaan.

Kesällä kannoin Viljolle ämpärillä vettä, kun olin huolissani sen hentojen juurien jaksamisesta kuumina päivinä. Näyttää siltä, että se on koitoksistaan selvinnyt. Toivottavasti se saa tuolla pihan perällä kasvaa isoksi asti. Ehkä joskus eläkeiässä istutan köynnöshortensian kiipeilemään sen rungolle.

Kodin uusi kaunistus

Jo voi pienetkin asiat ilahduttaa valtavasti! Peltipurkki löytyi viikonloppuna kirpparilta ja pääsi heti teepurkiksi.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Lämpöä sääriin



Säärystimet valmistuivat sopivasti lumen ja pakkasten kadottua. Toiveikkaana odotan vielä talven kylmenevän, vaikka voihan säärystimiä käyttää vaikka lumesta ja pakkasesta ei olisi tietoakaan! Ohje löytyi Ravelrystä ja lankana oli musta seiskaveljestä. Lisäsin ohjeeseen 12 silmukkaa ja resoriosat syntyivät koon 4 puikoilla ja itse palmikko-osio koon 5.5 puikoilla. Toivotaan, että säärystimet pysyvät hyvin menossa mukana - tavoitteena ei tällä kertaa ollut makkaralle nilkkoihin valahtavat säärystimet!

Valintoja, valintoja





Tapettien kanssa vallitsee mahtava runsaudenpula. Loputtomasti ihania värejä ja hienoja pintoja. Silti jostain syystä aina tunnistan sen oikean, kun sen näen.

Niin tunnisti Klasukin. Ja valitsi niin hienon tapetin, että tulen säännöllisesti seisomaan Klasun huoneen ovensuussa sitä ihastelemassa.

Hädissäni laskin, että Hamarissa on enää kolme sellaista huonetta remontoimatta, joissa on tapetti. Enää kolme! Kun haluaisin valita ainakin seitsemän tapettia vielä!

Sitten muistin, että apukeittiössäkin on tapetti. Sitä vaan ei juurikaan näy...

lauantai 16. tammikuuta 2010

Sukista puheenollen


Näin hienot polvisukat kolahtivat postiluukusta alkuviikosta. Ne olivat myöhästynyt joululahja äidiltä.

Äiti jaksaa kutoa pienenpienillä puikoilla, jolloin sukista tulee napakat ja hyvin istuvat. Nämä on tehty Sisu-langasta ja mahtuvat hyvin talvikenkiinkin. Piti heti ostaa uudet nilkkurit, joiden kanssa olen näillä päässyt jo hienostelemaan pariin otteeseen.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Sukka Summit


Äitini ystävä tuli minua vastaan aamulla töihin pyöräillessäni. Hän kertoi ensi viikon lopussa vuokatissa järjestettävästä Sukka Summitista, joka kuulostaa aivan mainiolta.

Valitettavasti samaan viikonloppuun osuu Hamarin naapurinisännän 50-vuotisjuhlat, joista en halua jäädä paitsi, vaikka Sukka Summitiin olisi kiva lähteä vaikka äidin kanssa.

Jos joku on tuonne menossa, niin olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan millaista oli ja näkemään tietty myös kuvia sukista ja huiveista ja kaikesta muusta hienosta.

Jään odottamaan sukkarekan saapumista näille kulmille!

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Keltaisia pipoja


Haaveilin pörheästä keltaisesta piposta kudottuani keltaisen huivin, joka on pitkänä ja kapeana osoittautunut aivan loistavan käyttökelpoiseksi.

Ensin kudoin yläkuvan pipon Isoveljestä, josta huivinkin tein. Siitä tuli aika ruma. Lanka ei jostain syystä sovi tuollaiseen pipoon ollenkaan. Taisin käyttää liian isoja puikkojakin.

Tuo pipo on nyt purku-uhan alla, koska tykkään kyllä langasta eikä sitä enää saa mistään tuon värisenä. Voisin käyttää sen johonkin, missä lanka olisi enemmän edukseen.




Jouluna luin äidin Novita-lehdestä uudesta Tempo-langasta ja huomasin, että sitä saa myös juuri tuona keltaisena, johon olen niin kovasti tykästynyt. Uutena vuotena syntyi uusi versio keltaisesta piposta.

Tällä kertaa tein oikein pitkän resorin, että sen saa reippaasti taitettua. Palmikkoon lisäsin kaksi silmukkaa ja vähensin nurjia välissä. Koska lanka on tosi paksua ja pipo muutenkin iso ja pullea, en tehnyt siitä baskerimaista vaan ihan perinteisen istuvan mallin.

Tämä pipo on lämpimin koskaan tekemäni. Se oli kovassa käytössä viime viikon paukkupakkasilla.

Viikonlopun löytöjä



Suosikkikirpparini West Norwoodin Emmaus ei taaskaan pettänyt. Kankaanpalat odottavat jo ideoita ja ompeluinspiraatiota - ehkäpä niistä syntyy keväisiä kangaskasseja. Kulman taakse oli avattu myös uusi romukauppa ja mukaan tarttui punaviinilasipari - uuden kokoelman alku.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...