Huh, mikä viikko. Töitten hakua, haastattelupaniikkia ja yleistä stressiä. Rauhallinen viikonloppu on siis enemmänkin kuin tarpeen!Palkitsin itseäni eilen lounastunnilla ja tein retken South Ealingin kirppareille. Löysin valtavan kauniin sinikuvioisen ikivanhan Villeroy ja Bochin lautasen. Ja kauniita nappeja. Hyvä kun olin päässyt kaupasta ulos kun olin jo paiskannut ihanan lautaseni katuun. Teki mieli itkeä. Ja olin niin järkyttynyt, että en edes tajunnut säästää sirpaleita, vaan heitin ne lähimpään roskikseen. Lautasen palasista olisi saanut kauniita yksityiskohtia mosaiikkiin.
Jätin myös ostamatta valtavat samettiset sinapinkeltaiset verhot. Kankaan olisi voinut uusiokäyttää vaikka mihin. Mutta verhot painoivat ihan uskomattomasti ja tällä kertaa en vain jaksanut. Nyt jo vähän kaduttaa.
Mutta napit sentään ovat nyt järjetyksessä.
Voi itku!
VastaaPoistaToivottavasti olivat onnen sirpaleita! Varmastikin olivat, joskus sitä vaan ei onnenpotkuaan ihan heti edes huomaa.