Laura:
Viipotin taas. Se ei ollut parasta. Olisin halunnut pysähtyä enemmän. Mutta viipotuksen lomassa tapahtui kivoja asioita.
Torstaina nousin kaupungin hienoimman huoneen kateederille. Jalat vapisivat, mutta ääni ei.
Lauantaina kuuntelin hirsikirkossa, kun linnanjuhlien bändi soitti Sibeliusta. Olen heikkona puhallinmusiikkiin. Kaikki ne tuubat ja oboet ja fagotit ja klarinetit ja pasuunat ovat ah, niin herkullisen mahtipontisia ja ilmeikkäitä. Tulee mieleen Prokofjevin Pekka ja Susi, joka lapsena teki suuren vaikutuksen.
Mutta puhallinorkesteria pääsee harvoin kuulemaan. Nyt pääsi. Ja se oli ihanaa.
Sunnuntaina istutettiin Klasun kanssa luumupuu. Pilkun ja Sämpyn ja Paulan ja Ellan kanssa tehtiin pitkä lenkki pikkuteillä. Tutusta paikasta toiseen ja takaisin. Siinä välillä ei vain ollut hajuakaan siitä, missä oltiin. Onneksi oli opas, joka vasta perillä kertoi, ettei ollut ollenkaan varma muistaisiko itsekään reittiä.
Liisa:
Enemmän aikaa kotona. Olen juossut viikkokausia töistä suoraan ystäviä tapaamaan, kursseille tai muihin rientoihin ja viikonloputkin ovat kuluneet retkeillessä sinne sun tänne. Viime viikolla otin tavoitteeksi viettää mahdollisimman monta iltaa kotona. Ja kylläpä ehdinkin puuhastelemaan. En tietenkään vielä tarpeeksi, mutta pääsin ainakin hyvään alkuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti