lauantai 30. lokakuuta 2010

Ruokahaastevastaus: Kukkakaalikeitto metsäsienillä



Tänään oli hyvä hetki tarttua Liisan heittämään ruokahaasteeseen. Olen ollut heikolla ruokainspiraatiolla liikkeellä jo pitkään ja oli suorastaan vapauttavaa, kun joku muu oli puolestani päättänyt mitä syödään.

Seurasin kerrankin reseptiä melko tarkasti. Tosin taisin käyttää kukkakaalista enemmän varsiosia, kuin oli tarkoitus. Mamma opetti nuukaksi, enkä oikein pystynyt niitä varsia poiskaan laittamaan.

Ennen soseuttamista mietin Liisan vinkkiä nesteen määrästä ja varmuuden vuoksi otin puoli litraa nestettä erilleen. Ja hyvä niin. Keitosta tuli ilman sitäkin hyvin notkeaa. Niin notkeaa, itseasiassa, että lisäsin kermaakin vähän vähemmän, kuin mitä ohjeessa sanotaan. Seuraavalla kerralla vähennän varmaankin kasvisliemen määrän puoleen.

Sieniksi käytin aamulenkillä poimimiani suppilovahveroita. Paistoin ne voissa, kun sienten paistaminen öljyssä tuntui jotenkin suorastaan väärältä. Lisäsin reippaasti suolaa ja pippuria. Mun mielestäni sienet eivät olleet ollenkaan liian voimakkaan makuisia, mutta voi olla, että kuivatuissa sienissä maku on tujakampi.

Keitosta tuli mukavan pehmeän makuista. Joni tosin olisi kaivannut siihen lisää syvyyttä, mutta veikkaan, että sitä on tullut, kun huomenna syömme jämät alkukeitoksi tai välipalaksi.

Tykkäsin erityisesti siitä, että keiton liemessä on maitoa. Keitän aina sosekeittoni pelkkään veteen, mutta maidon ja voin liitto antaa tälle keitolle mukavan kesäkeittomaisen vivahteen. Vaikka aika kaukana kesäkeitosta ollaankin.

En varmasti olisi itse keksinyt paistaa sieniä keiton päälle, mutta ne kyllä kruunasivat tämän ruuan aivan ehdottomasti!

Suosittelen!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kauluri kasvihuoneelle





Omenapuun lisäksi synttäripaketista löytyi tällä kertaa kuparipellit kasvihuoneen ikkunoiden alle!

Joni pääsi kulmien ja jatkosten kanssa testaamaan peltisepän taitojaan. Ennen asennusta oli tarkoitus poistaa peltien pinnoista suojakalvo, jotta patinoituisivat haipakammin.

Yritys oli kova, mutta kalvo oli kovin sitkeää ja vei tällä kertaa voiton. Toivomme siis, että tulevien kuumien kesien aurinkonpaiste polttaa suojat pois ja päästää kuparin patinoitumaan.

Vaikka onhan se nättiä noinkin!

torstai 28. lokakuuta 2010

Kiitos äiti!



Posti on tuonut viime päivinä useita mukavia paketteja.

Tänä aamuna poikkesin postiin työmatkalla, kun en malttanut odottaa iltapäivään asti. Äiti oli laittanut tulemaan kesällä Tammisaaresta pienestä lankakaupasta löytyneestä vanhasta Sisusta kudotut polvisukat. Ne pääsivät heti jalkoihin. Ja vallan hienot ovat.

Niiden seurana oli vihdoin viime viikolla pitkän odotuksen jälkeen saapunut kiltti. Olivat tainneet unohtaa siellä Skotlannin päässä laittaa kiltin tulemaan, koska se saapui hyvin nopeasti sen jälkeen, kun meilasin ja kyselin sen perään.

On muuten melko hankalaa kuvata vaatetta, joka on itsellä päällä. Kiltin paras osa on sen takapuolen laskoksissa, mutta en taipunut niiden kuvaukseen ollenkaan.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Ruokahaaste



Ruokahaaste on uusin yrityksemme motivoida toisiamme ruuanlaittoon ja ennen kaikkea kokeilemaan uusia reseptejä. Tällä viikolla haastan Lauran valmistamaan kukkakaalikeittoa paistettujen metsäsienten kera.

Alun perin reseptisuunnitelmani olivat hieman kunnianhimoisempia. Kukkakaalin hankittuani kiiruhdin ostamaan irtopohja kakkuvuokaa kukkakaalikakkua varten. Intoni laantui kuitenkin jo kotimatkalla. Kakku alkoikin kuulostamaan kukkakaalimunakkaalta ja kaali sai tyytyä odottelemaan jääkaapissa uutta inspiraatiota.

Seuraavaksi kukkakaalista piti tulla risottoa. Jamie Oliverin risotto ai cavolfiori kuulostaa yhä herkulliselta, mutta tarvittavien raaka-aineiden määrä lamaannutti kokin arki-iltana ja kukkakaalista tulikin keitto.

Kukkakaalikeitto paistettujen metsäsienten kera

iso kukkakaali (vain kukinnot)
iso peruna
sipuli
25 gr voita
4 rkl oliiviöljyä
1 l kana- tai kasvislientä
6 dl maitoa
1.5 dl kermaa
250 gr metsäsieniä
2 rkl ruohosipulisilppua
suolaa
mustapippuria

Hauduta pilkottua kukkakaalia, perunoita ja sipulisilppua voi-öljyseoksessa kymmenisen minuuttia. Lisää liemi ja maito ja jatka hauduttamista kunnes kukkakaali ja perunat ovat pehmenneet. Lisää kerma ja soseuta.

Paista sienet öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile keitto sienten ja ruohosipulin kanssa. Kuvissa näkyvät parmesaanilastut olivat kokin oma lisäys.

Vinkki: nesteen määrän kanssa kannattaa olla tarkkana.

Gordon Ramsayn alkuperäinen ja huomattavasti hienostuneempi ja yksityiskohtaisempi resepti löytyy täältä.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Kuura-aamusta vielä






En malta olla näyttämättä kuura-aamun kaunokaisia myös puutarhan puolelta.

Olin erityisen otettu pionin kuivahtaneiden lehtien käpertymisestä. Niistä tuli mieleen William Morrisin ihanat kiehkuraiset kasvit.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Parasta viime viikolla






Laura:

Kaunista kaunista kaunista!

Sunnuntaiaamuun osui syksyn ensimmäinen kunnon kuura-aamu. Timantteja kaikkialla. Huokailin koko aamulenkin ajan.

Teimme myös lintuhavaintoja. Joni bongasi lauantaina harmaapäätikan. Ensimmäinen diagnoosi tosin oli vihertikka, mutta niin harvinaista havaintoa emme sentään tehneet. Harmaapäätikka hengaili illansuussa Hamarin ympäristössä pidenpäänkin. Toivomme, että se on vakituinen asukas, joka vain on tähän asti piilotellut metsässä, eikä läpikulkumatkalainen.


Siellä se lentää, se harmaapäätikka!

Myös vallan mainiota on se, että nenä toimii ja henki kulkee taas.

Ja keskiviikkona toteutunut pitkin syksyä valmisteltu työponnistus oli menestys. Mikä parasta, se on nyt tehty ja takana päin.




Liisa:

Syyskelissä meren rannalla. Välillä satoi, välillä paistoi ja illalla myrskysi niin, että en uskaltanut mennä lähellekään rantaa.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Ensisäteissä






Auringon noustua menimme metsään.

Jäkälät olivat jäässä ja puolukat kuurassa. Poimimme koppuraisia kanttarelleja ja suppilovahveroja.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Vitriini




Mummolamenoa vai retrosisustusta? En osaa päättää. Mutta keitto- ja käsityökirjoille ainakin löytyi uusi koti!

torstai 21. lokakuuta 2010

Tervetuloa kotiin, rouva Rautell!




Sain Mummilta mitä mainoimman synttärilahjan. Omenapuun!

Se on Rautell, ikivanhaa sukua Lahdesta. Miellyttävän viinihappoinen ja helposti soseutuva.

Toivomme hänelle menestystä ja pitkää ikää. Ja omenoista notkuvia oksia!


Ps. Yllättävän vaikeaa muuten kuvata kokonaista puuta. Varsinkin sen jälkeen, kun se on suojattu tienoon jänespopulaatiolta järeällä verkolla.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Lipasto





Alati kasvavalle tavaramäärälleni piti saada lisää säilytystilaa. Huonekaluja siirtelemällä makuuhuoneeseni syntyi lipaston mentävä kolo, mutta vielä puuttui se lipasto. Tämä viktoriaaninen kaunokainen löytyi pitkällisen ebayn selaamisen tuloksena. Monta lipastoa meni sivu suun, mutta vihdoin minua onnisti!

Lipaston noutomatkalla löytyi myös pieni vitriini melkein kuin vahingossa. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Hei kuule syksy!




Kaikkihan sen tietää, että olet täällä. Ollut jo jonkin aikaa, mutta kun en ole aiemmin oikein ehtinyt sinua aistia ja ihmetellä. Enkä fiilistellä.

Mutta näin alati jälkijunassa kulkevana, haluan minäkin vain todeta, että olet taas ihan pirun hieno! Pahoittelen kielenkäyttöäni, mutta joskus pieni voimasana on paikallaan.

Kiva kun tulit!

Terveisin
Laura

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Parasta viime viikolla


Liisa:

Lauantaina satoi. Sytytin kynttilöitä, järjestelin reseptikokoelmaani, kudoin ja kuuntelin murhamysteeriä äänikirjalta. Ulos uskaltauduin vasta illalla. Ihana päivä!





Laura:

Loppuviikosta alkoi hengitys kulkea nenän kautta. En olisi aiemmin arvannutkaan, miten mahtavalta tuntuu, kun Sarvikuonon kanssa telmiessä valuu vesi ensimmäistä kertaa suun sijasta ulos vastakkaisesta sieraimesta. Ja aamulla herää ilman, että suuta kuivaa.

Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa pihalle. Onnentunteen kruunasi valjakkoajokurssi ja sunnuntain mainio keli!

Voi näitä elämän pieniä iloja! Onneksi niitä piisaa!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Tervetuloa teelle


Heathfieldin kylässä oltiin ilmiselvästi kyllästytty tähän astiasarjaan. Teekannu, kuppi ja kermanekka oli hylätty eri kirpputoreille. Neljännellä kirpparilla olisi vielä ollut tarjolla isompi kellertävä nekkakin, mutta sille sanoin jo ei.

torstai 14. lokakuuta 2010

Taivaallista kotiruokaa





Lehtikompostiin keväällä kokeilumielessä tuikatut kellarin rapusta löytyneet itäneet perunat olivat tehneet pari kourallista mukuloita. Olivat niin nättejä, että potut kasvavat meillä vastakin lehtien seassa!

Perunoita oli juuri sen verran, että saimme keitettyä kattilallisen vastanostettuja perunoita.

Kaveriksi tein uunilohta. Ihan sitä kaikkein perinteisintä, missä norjanlohifileen päälle ripotellaan reilusti karkeaa merisuolaa ja rouhitaan mustapippuria. Ja sitten uuniin. Suola kaavitaan kypsän kalan päältä pois.

Soosiin perkasin kantarelleja ja suppilovahveroja, jotka haudutin pannulla kuiviksi. Sekaan pari reipasta nokareellista voita ja muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Pitää toimia nopeasti, koska sienet ja jauhot imevät voita tehokkaasti. Kun jauhot ovat kostuneet, kaadetaan sekaan maitoa hiljalleen sekoittaen. Ja sitten annetaan hautua. Lopuksi maustetaan suolalla ja valkopippurilla.

Lisäsin itse lopuksi myös ruohosipulia, mutta ihan yhtä hyvin sienten joukkoon olisi voinut laittaa ruskistumaan sipulia ennen jauhojen ja maidon lisäämistä. Jos ihan rehellinen olen, niin olisin itsekin tehnyt niin, mutta unohdin. Mutta toimii siis hyvin ilmankin.

Helppoa ja herkullista! Oli tietenkin tarkoitus, että valmiista annoksista olisi myös kuva, mutta siinä kohtaa kun se muistui mieleen, olivat lautaset jo tyhjenneet...

Englanniksi kutsuisin tätä comfort foodiksi. Tykkään siitä termistä. Onko meillä joku hyvä kotimainen vastine tuolle?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...