tiistai 24. tammikuuta 2012

Uusi hamarilainen


Hamariin muutti jo loppusyksystä uusi asukas. Nipsu tuli meille "käytettynä" puolivuotiaana ja oli alkuun sen verran haastava otus, että meni monta viikkoa, ennen kuin yhteiselomme alkoi tasaantua. Onneksi löysimme heti alkuun loistavan koirakouluttajan avuksemme. Omin taidoin emme olisi tämän kaverin kanssa pärjänneet.

Alkujärkytyksestä selvittyämme olemme oikein onnellisia uudesta tulokkaasta, joka rakastaa lumessa peuhaamista ja tykkäisi kovasti paimentaa naapurien hevosia.

Mutta saa nähdä miten käy kukkapenkkieni kevään tullen. Nipsu nimittäin kaivautuu hyvien hajujen perässä hyvinkin pitkälle maan uumeniin. Puutarhan aitaaminen ei oikein taida onnistua. Jos jollain on hyviä vinkkejä kukkapenkkien suojelemiseen kaivauksilta, otan niitä riemumielellä vastaan!

--

Here is Nipsu, our new puppy. He's living on the farm with dad. We got him second hand two months ago. He's now eight months old and it hasn't been exactly a picnic having him as a part of the family. Fortunately we found a great dog trainer who knew exactly how to work with him. He still has trouble resisting his urge to destroy but he has a very good head and heart.

We'll see what he does to my garden in the spring. He's a great excavator.

7 kommenttia:

  1. Nipsulla on villit silmät! Koskas nähdään livenä koira?

    VastaaPoista
  2. Päivi - Eikös vaan ole hienot silmät! Hieno se on muutenkin. Ja kova touhuamaan.

    Tulkaa pian kylään ja tutustumaan Nipsuun!

    VastaaPoista
  3. Vau mitkä silmät! Uskomaton eläin, siis tarkoitan positiivisesti että tosiaankin Eläin.

    No, toivottavasti joskus tapaamme Nipsun kanssa. Se nimi ei kyhllä jotenkin istu tuohon kuonoon.

    VastaaPoista
  4. Hieno muotokova Nipsusta! Ja hauska kuulla, että koira on alkanut oppimaan talon tavoille!

    VastaaPoista
  5. Kirjailijatar - Se on todellakin Eläin! Olen tänään kävellyt sen kanssa Turussa 4 tuntia. Tahti ei hiipunut missään vaiheessa. Välillä piti ottaa puista kiinni, että pysyin itse pystyssä...

    Ja nimestä olen samaa mieltä.

    Liisa - Eikö olekin karismaattinen kaveri!

    VastaaPoista
  6. Mä oon oman alaskanmalamuutin kanssa luovuttanut kukkapenkin suhteen. Kaivoin sipulit ylös ja istutin puskien juurelle. Juuret ja tiiviimpi maa suojelee sipuleita. Jotka siis myös maistuu hyvältä. Varoitan siis, että ne saattaa päätyä mahaankin asti kaivelemisen kiihkossa. Tulppaanit on maukkaimpia.

    Yhdeksi vaihtoehdoksi oon miettinyt kunnon pengerryksiä, siis tiilestä reunat ja sen verran korkeat, että ei huvita mennä urpoilemaan lapiotassujen kanssa.

    Aikani rähisin koiralle ja uskoi tasan sen aikaa, että mä olin itse pihalla. Mutta kun pääsee yksinään pihalle, niin aika nopeesti se löytyy jostain puolimatkasta Kiinaan. Etenkin, kun on vähän luupäisempää rotua.

    VastaaPoista
  7. Hmm, en ehkä olisi halunnut tuota kuulla... Meillä ei onneksi ainakaan ihan vielä ole tulppaaneja kaivettu syötäviksi. Mutta juhannusruusua järsitään ja kaivetaan maasta ihan himokkaana.

    Luupäisyys taitaa olla myös rotuominaisuus. Meidän Nipsu on nimittäin myös hyvin omapäinen.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...