Ettei aika käy pitkäksi

...voi joulunakin tehdä vähän käsitöitä tai askarrella. Itse puuhastelin tämän lampun kehikon ennen vapaita. 

Tarvitset vain:

- lampun kehikon

- matonkudetta

- virkkuukoukun ja ketterät sormet.

 Tämä matonkude oli hiukan liian paksua, joten leikkasin kuteen puoliksi. Kerän leikkaamiseen meni tovi, mutta lopputuloksen kannalta työ kannatti tehdä.

 Tämän kehikon löysin Hemtexin alennusmyynnistä.

Lopputulos oli sympaattinen. Lamppu on tarkoitus laittaa makuuhuoneeseen. Pitäisi vielä löytää jostain vaaleansinistä sähköjohtoa lamppuun. (Idea tähän projektiin tuli Virkkuri-kirjasta.)

Herkutellen joulua kohti

Tämän vuoden joulutervehdykset olivat syötäviä. Mies leipoi urakalla saaristolaisleipiä ja minä kokeilinen suklaafudgen tekemistä. Molemmat ruskeat herkut onnistuivat mainiosti.

Saaristolaisleivät tehtiin Irja-tädin reseptillä. Helppo ja makoisa ohje. 

Suklaafudgen ohjeen löysin täältä. Ko. ohjeesta vaihdoin margariinin voihin ja keksien sijaan laitoin pähkinöitä. Sen verran makea herkku, ettei montaa tarvita sammuttamaan makeannälkää.

Aamiaissämpylät

 

 

 

Hamarissa on syksyn aikana herkuteltu sunnuntaiaamuisin tuoreilla sämpylöillä. Olen ottanut tavaksi pyöräyttää sämpylätaikinan saunan jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Taikina saa sitten nousta rauhassa jääkaapissa yön aikana ja aamulla se vain nostellaan pellille sämpylöiksi ja tuikataan uuniin. Tällainen kaksivaiheinen leivonta sopii mulle oikein hyvin, kun kerralla aikaa ei tarvitse olla kuin ihan vähän vaan.

Näiden kanssa on hyvä laskeutua joulutunnelmiin!

Herkulliset sämpylät syntyvät helpolla perusohjeella, jota sitten muunnellaan tilanteen mukaan.

50 g hiivaa

3 dl vettä

iso ruokalusikallinen hunajaa

2 dl jogurttia, vettä tai maitoa

3 tl suolaa

jauhoja (vehnä-, sämpylä-, graham-)

Hiiva, kädenlämpöinen vesi ja hunaja sekoitetaan ja annetaan seistä, kunnes neste kuplii. Jogurtti, vesi tai maito ja suola lisätään sekaan. Tässä kohtaa sekaan voi sujauttaa myös porkkanaraastetta, syömättä jääneen iltapuuron tai vaikka kattilanpohjalle jääneen sosekeiton lopun. Lisukkeet tekevät sämpylöistä mehevämpiä. Ja sekaan voi heittää myös vähän kauraleseitä ja hiutaleita tai vaikka seesaminsiemeniä.

Jauhot lisätään vähän kerrallaan ja hyvin sekoittaen. En käytä mittaa, vaan heittelen eri sorttisia jauhoja sekaan fiilispohjalta. Vehnä- tai sämpyläjauhot ovat kuitenkin aina enemmistönä.

Jätän taikinan löysäksi. Ei se mitään puuroa saa olla, mutta kylläkin sellaista hyvin sormiin tarttuvaa. Parhaat sämpylät syntyvät taikinasta, joka on liian löysää käsin leivottavaksi. Sitten taikina jääkaappiin ja nukkumaan.

Aamulla nostelen taikinasta uunipellille kekoja lusikoiden avulla. Mummi on opettanut, että uuni kaunistaa pullan ja niin se tekee sämpylöillekin. Joskus kohotan sämpylöitä tässä kohtaa puolisen tuntia. Toisinaan pistän ne suoraan kylmään uuniin. Sitten uuni 225 asteeseen ja paistetaan n. 15 minuuttia. Jos muistan, heitän vielä paistumisen loppuvaiheessa uuniin hiukan vettä, niin sämpylät saavat vähän rapeamman kuoren.

Syksyn savityöt

 

 

 

En ehtinyt syyskaudella savipajalle kovinkaan montaa kertaa, mutta ehdin silti tehdä monenlaista. Innostuin pitkästä aikaa tekemään rasioita. Hiukan tuli jopa sellainen olo, että voisin harkita teekannuakin.

Kokeilin käsinrakentamistakin samalla, kun annoin Päiville dreijausohjeita. Näprääminen oli yllättävän hauskaa, vaikka vuosia olenkin vannonut, että dreijaaminen on minulle se ainoa oikea tekniikka.

Joulutalkoot

 

 

 

Liisan lomaillessa munkin on taas syytä aktivoitua bloggaamiseen. Syksy on ollut jostain syystä huikean meneväistä aikaa. Kamerakin on ollut rikki ja nyt kun se on parin rempan jälkeen taas kunnossa, en enää ole muistanut tai ehtinyt kaivaa sitä esiin. Ja sitten vielä hajosi vanha läppäri, jolla olen kuvia pyöritellyt. En edelleenkään ole innostunut kännykällä kuvaamisesta, mutta siihen olen nyt tyytynyt, kun puhelin on kuitenkin useimmiten käden ulottuvilla.

Meillä oli viikonloppuna joulutalkoot. Hamarin keittiö oli täynnä iloista sutinaa ja sotkua, kun parhaimmillaan neljä sukupolvea Mummista Pikkutyyppiin hääri jouluherkkujen parissa. Nyt on porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa pakastimessa joulua odottamassa. Pakastimeen odottamaan sujahti myös Hesarin kuukausiliitteestä bongattu Pepin puolukkajäädyke, joka ainakin ennen jäädyttämistä maistui aivan taivaalliselta.

Yksi satsi piparkakkuja on leivottu ja toinen mokoma taikinaa pistettiin pakastimeen joulunpyhiä varten. Ja riisipuuro ja väskynäsoppasesonkikin startattiin eilen.

Tänä jouluna meillä ei tähdätä kovinkaan ihmeellisiin kulinaarisiin suorituksiin. En kyllä tiedä ollaanko me koskaan tähdätty. Mutta yhdessä tekeminen on kivaa!

Lomilla

Tuliaisia Helsingistä. Valosarja tuomaan edes hieman jouluista tunnelmaa olohuoneeseen (olen kyllä niin tykästynyt valoihin, että ne taitavat päästä ympärivuotiseen käyttöön!). Uusi talja päätyi sohvalle ja lämmittää niin mukavasti, että lopullinen sijoituskohde selvinnee vasta keväällä!

Olen aloittanut jo joululomailun eli hauskaa joulua!

Työn alla

Yleensä tähän aikaa vuodesta puikoilta löytyy joululahjoja, mutta tänä vuonna keskeneräiset työt ovat valmistumassa ihan omaan käyttöön! Tai en nyt tiedä siitä valmistumisesta, mutta selvää edistystä on kuitenkin ilmassa. Yllä olevan kuvan kaulahuivi itse asiassa tuli valmiiksi viikonloppuna (jo oli aikakin, sillä aloitin projektin muistaakseni viime vuoden lokakuussa!). Malli on omasta päästä ja valmis huivi pääsi heti käyttöön.

Viime talvena aloittamani villapaitaprojekti ei juuri ole edennyt viime aikoina. Vaihdoin villapaidan mallia muutama kuukausi sitten ja nyt tavoitteena on Grainline Studion Jenin islantilaisneuleesta inspiraation saanut villapaita. Intoa olisi, mutta ajasta tuntuu olevan pulaa!

Bray-pipo ei vielä ole ehtinyt puikoille asti, mutta suunnitelmana olisi vielä saada sekin tänä talvena päähän. Inspiraatio tähänkin taisi taisi tulla Grainline Studion kautta!

Ai niin, kesälomalla aloittamani sukat ovat myös vielä työn alla. Mutta ne sentään teen lahjaksi!

Syksyn suosikkisalaatti 2

Lämpimän kurpitsa-sienisalaatin lisäksi tätä salaattia on tullut tehtyä viime viikkoina useampaan otteeseen. Salaatin voi koota omista lempi antipastoaineksista, kunhan mukana on ainakin pariloituja nektariineja tai persikoita, rucolaa ja mozzarella- tai burratajuustoa. Tässä salaatissa oli lisänä grillattuja latva-artisokan sydämiä, parmankinkkua ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Kasaa ainekset vadille, lorauta päälle balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, ripaus sormisuolaa ja mustapippuria ja nauti tuoreen leivän kanssa. 

Inspiraatio salaattiin löytyi Kitchy Kitchen blogista.

Makuuhuoneessa

Remontti aloitettiin makuuhuoneesta, mutta sen jälkeen huoneessa on nukkumisen lisäksi säilytetty niin sohvaa, muuttolaatikoita kuin remonttivehkeitäkin. Nyt ylimääräinen tavara on kannettu toiseen makuuhuoneeseen ja meidän makuuhuoneessa alkaa jo olemaan aika mukavaa. Vielä kun saisin hankittua ovet vaatekaappiin...

Syksyn suosikkisalaatti 1

Maistoin salaattia ensimmäisen kerran kaverin luona keskiviikkona ja sunnuntaihin mennessä olin jo tehnyt salaattia kolme kertaa kotona. Pitääkö kehua vielä enemmän? Täydellinen talvisalaatti!

Lämmin kurpitsa-sienisalaatti

1 kg myskikurpitsaa isoina kuutioina
12 salvian lehteä
4 pilkottua valkosipulin kynttä
4 rkl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria
ruokalusikallinen voita
300 gr herkkusieniä
rucolaa
150 gr sinihomejuustoa

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa

Sekoita kurpitsa, salvia, valkosipuli ja öljy uuninpellillä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 190 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Paista sienet pannulla voissa ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hieman jähtyneet kurpitsat ja sienet keskenään ja lisää murennettu juusto, rucola ja kastike.

Ohje on alunperin Guardianista. Samalla sivulla oleva punajuuri-bulgursalaatti näyttää myös aika herkulliselta. Sitä ennen taidan kyllä tehdä vielä kerran kurpitsasalaattia!

Lissu ja Kerttu

Sain kollegalta tehtäväksi miettiä jonkun eläimille annettavan joululahjavinkin Lemmikki-lehteen. Tein siskon koirille jo varmaan vuosi sitten makuualustan virkaten ja olen purkanut kyseisen työn jo pariin otteeseen. Nyt sain sopivan kimmokkeen virkata alustan uuteen kuosiin ja samalla sain kirjoitettua aiheesta pienen vinkin myös ko. lehteen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Olohuoneessa

Täällä on melkein jo valmista!

Olohuoneen remontointi aloitettiin hankkiutumalla eroon inhottavan likaisesta kokolattiamatosta.

 

Maton alta paljastuivat hyväkuntoiset (kuvassa jo hiotut) lattialaudat ja ikkunan edessä oleva jännittävä kissanluukkutunneli.

Harmaa seinämaali vaikutti aluksi vähän liiankin tummalta. Olin suorastaan vähän järkyttynyt kun aloin sutia maalia seinään ja epäilin maalikauppiaan sekoittaneen minulle väärän maalin! Mutta seuraavana aamuna maali näyttikin mielestäni jo oikein kivalta!

Vanhat tutut huonekalut ja 15 vuotta sitten turkulaiseen opiskelijakämppään hankittu matto löysivät paikkansa ongelmitta.

Vanhan kämpän romuhuoneessa levyvarastona toiminut senkki pääsi kunniapaikalle olohuoneeseen.

Käsityökori peittää kissanluukun.

Yllätykseksemme olohuoneeseen mahtuu myös ruokapöytä.  Mattoja on tällä hetkellä vähän liikaakin, mutta niistä tuskin on haittaa näin talvella. Vanhojen englantilaisten lattialautojen alla ei nimittäin juurikaan ole eristeitä ja kivijalan tuuletusaukot takaavat vähän liiankin hyvän ilmakierron.

Suunnitelmissa on vielä hankkia kirjahylly sohvan taakse ja laittaa kuvia seinään. Uusia tyynyjäkin voisin ommella. Ruokapöydän nurkkaus vaatii vielä myös vähän huomiota.

Nyt kun vielä olisi aikaa istua sohvalla ja nauttia vasta remontoidusta huoneesta!

Keittiössä

Parissa kuukaudessa on tosiaan tapahtunut paljon, vaikka keittiö vaatiikin vielä aika tavalla hommia!

Remontti lähti liikkeelle syyskuun alussa keittiön oikean puoleisen seinän siirtämisellä noin reilun metrin verran makuuhuoneen suuntaan.

Nyt keittiössä on tilaa ruokapöydälle ja toivottavasti tulevaisuudessa vähän mittavammalle keittiäkalustollekin. Nykyinen 90-luvun alun keittiö on todellakin jo parhaat päivänsä nähnyt!

Tila tulikin tarpeeseen, sillä tavaraa piti saada turvaan olohuoneesta ja makuuhuoneesta lattiahiomakoneen tieltä. Nyt lattiat ovat jo maalattu ja huoneet ovat käyttökunnossa. Mystisesti tavaramäärä keittiössä ei kuitenkaan ole juurikaan vähentynyt...

Uuden keittiön suunnittelu on onneksi jo melko pitkällä, mutta nykyisellä taidetaan mennä vielä ensi vuoteen.

Jännä miten tällaisenkin kaaoksen keskellä ruuanlaitto onnistuu oikein mainiosti, kunhan tarvittavat kattilat ja kulhot ensin löytyvät. Tiskikonetta kyllä kaipaan : )  

Tervetuloa!

Muuttohommien ja remontin keskelle!

Onneksi parissa kuukaudessa on tapahtunut paljon edistystä, mutta hommia kyllä riittää varmasti pitkälle ensi vuoteen ellei vielä pidempäänkin!

Pieni vihreä

Istutin siemenistä muutaman chilin. Kaksi niistä selvisi ja pääsi isompaan purkkiin. Chileihin tuli jopa monta kukkaa ja kävin tökkimässä (pölyttämässä) niitä silloin tällöin. Kumpainenkin kasvi on nyt tuottanut yhden pienen vihreän chilin. Kasvit itsessään näyttävät siltä, että kuihtuvat pois. Lauantaina toinen chileistä pääsi thaikeittoon. Tiukasta olemuksesta huolimatta maku oli kohtuullisen mieto.

Syömässä Tallinnassa

 

 

 

 

 

Kyllä me siellä Tallinnassa syötiinkin silloin muutama viikko sitten. Kuvien saaminen blogiin vaan oli jostain syystä kiven takana. Mun pääasiallinen matkatavoitteeni olikin syödä hyvää ruokaa kivoissa paikoissa. Ja siinä me onnistuimme.

F-hooneella juotiin lauantaina aamupäiväkaffet kirpparin jälkeen. Ja päiväkävelyn jälkeen söimme myöhäisen lounaan tien toisella puollela Kukekessa.

--

Tallinnan reissun jälleen juuri korjattu kamerani hajosi taas. Tällä kertaa irti sanoutui laukaisunappi. Se oli korjaajan mukaan vain yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Niin monta kertaa olen sitä painanut. Onneksi sen korjaaminen oli nopea homma ja sain kameran jo seuraavana päivänä takaisin.