Alan hiljalleen uskoa, että elämä jatkuu, vaikka lapsia onkin kaksi. Vaikuttaa siltä, että muutkin ovat tilanteesta selvinneet. Vaikka välillä jännittää, että saako Pikkutyyppi Pikkuveljen hengiltä. Yritys on välillä aika kova. En edes uskalla kuvitella, millaista haipakkaa on lähipiirimme tuoreiden kaksosten perheellä. Se, joka sanoi, että kyllä kaksi menee siinä kuin yksikin, oli valehtelija.
Viime viikkojen kotisuuntautuneisuudella ollut odottamattomia seurauksia. Meillä on pitkästä aikaa alettu leipoa. Ensin löysin Omenamintun blogista mainion kauraleivän ohjeen. Sitä meillä on syöty jo useaan otteeseen.
Toinen viime viikkojen suosikki on ollut Lähiömutsin porkkanapiirakka, johon tutustuin, kun yläkerran naapurit tulivat tapaamaan Pikkuveljeä. Jostain syystä olen antanut itseni ymmärtää, että vain voin kanssa on mahdollista saada aikaan herkullisia leivonnaisia. En varmasti olisi edes kokeillut tätä öljypohjaista porkkanakakkua, jollei sitä ensin olisi kannettu valmiina pöytään. Olin heti aivan myyty. Aivan loistavaa, pehmeää ja ilmavaa. Ja smetana antaa kuorrutukselle mainion vivahteen. Oih. Pitää varmaan taas tarttua raastimeen ja ryhtyä leipomaan!
Näitä pitää kyllä testata! Heti kun se keittiöremppa valmistuu... Smetana tuon porkkanakakun päällä hämmentää, mutta pakko kai on uskoa että hyvää se on!
VastaaPoistaToivottavasti teidän keittiö on pian leivontakunnossa. Smetana on ihan loistavaa sen kakun päällä. En enää voi edes kuvitella laittavani tuorejuustoa.
VastaaPoista