perjantai 21. marraskuuta 2014

Matollinen tarinoita



Keltainen raita vasemmalla on Hamarin vanhaa verhoa, kellanruskea raita oikealla isäni vanhaa huivia. Sen oikealla puolella Mummin vanhaa harmaata Marimekon taskumekkoa ja sen vieressä Pikkutyypin kutomaa Jonin valkoista T-paitaa. Punaiset ja turkoosit raidat ovat Mummin kätköistä löytyneitä vanhoja poppanakuteita.


Muutama päivä sitten tuskailin kotona ääneen jotakin taloyhtiön yhteistä asiaa. Taisi liittyä siihen, että kellaria ei ole vieläkään siivottu eikä kukaan muu tunnu edes asiasta välittävän. Tai sitten isännöitsijä on tullut täysin immuuniksi pyynnöille ja valituksille. Joni totesi, että me kuvittelemme asuvamme yhteisössä, mutta tämä on vain tavallinen kerrostalo.

En ollut ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta Joni on oikeassa. Kuvittelen, että kaikkien mielestä on kiva tuntea naapurinsa ja pitää huolta yhteisistä asioista. Tervehtiä ja jutella pihalla niitä näitä vaikkei edes nimeä tiedä. Vaikka oikeasti aika moni täällä taitaa haluta vaan elellä omaa elämäänsä ihan rauhassa ilman, että joku tenttaa alaovella, että mitä kuuluu.

Itse olen tietenkin kauhean onnellinen muutamasta naapurista, jotka pelastavat päivän, kun avaimet ovat jääneet kotiin, tulevat ilman varoitusaikaa kantamaan kirjahyllyä sisään ja huutelevat kuulemiset parvekkeelle, kun nukutan Pikkuveljeä.

Mutta kunnia myös teille, jotka ette jaksa olla naapurisosiaalisia.

Ei meillä maallakaan aina niin yhteisöllistä ole, mutta onneksi siellä on aktiivinen kyläyhdistys ja muutamia kylähulluja, jotka järjestävät toimintaa naapuriensa iloksi. Tämän syksyn projekti oli tarinamatto.

Yksi kylän vanhemmista rouvista innostui projektista ja pienen tuumailun jälkeen löytyivät joutilaat kangaspuut vanhan koulun isosta luokkahuoneesta. Koulun nykyinen omistaja raivasi meille taloonsa tilaa ja niin pääsimme kutomaan.

Jokainen toi mukanaan vanhan vaatekappaleen tai muun kankaanpalan, johon liittyi joku muisto. Minä otin mukaan Jonin vanhan t-paidan ja Pikkutyypin pieneksi jääneen bodyn. Mummi toi minun isäni vanhan huivin, oman mekkonsa ja Hamarin vanhat verhot, jotka olivat niin hienot, että vastustin ankarasti niiden leikkaamista, mutta Mummin päätä ei käännetä. Onneksi sain sentään toisen pelastettua vaikka tilkkupeittoa varten.

Kaikenikäiset kyläläiset kävivät mattoa kutomassa. Pikkutyyppi taisi olla nuorin kutoja, vanhin oli naapurin Eila, 92v. Mattoa kertyi yhteensä viisi metriä ja se ripustetaan kylätalon seinään. Meidän raidat löytyy kolmen metrin kohdalta.

--

When I was a kid my Granmother was a bit weaver. She did it all the time. She had a whole room dedicated to it in her house. We still use rugs that she made.

This autumn we made a story rug with the people in the village. Everyone brought clothes or other pieces of fabric that had stories to them. We took Joni's old T-shirt and my Grandma brought my Dad's old scarf from the 60s, her old Marimekko dress and curtains that used to hang in the kitchen window at the farm.

We got to use the loom in the old school. One of the older ladies in the village taught us. Little I weaved Joni's old shirt and was the youngest to participate. The oldest was our neighbor Eila who is 92.

The rug is now finished, all five meters of it, and it will be hung on the wall at the village hall.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Banaanikakkua ruokarajoitteisille




Elämä on kasvun paikka. Ja olen mielestäni kasvanut oikein tosi paljon, kun olen selvinnyt jo yli kuukauden ilman maitotuotteita, kananmunaa ja suurinta osaa viljoja. En olen koskaan oikein ollut kovinkaan innokas ruokavalioiden noudattaja. No, kasvissyöjä kyllä, mutta siitäkin olen alkanut lipsua. Olen kuvitellut, että elämä ilman juustoa ja kermaa ei ehkä olisi mahdollista.

Nyt olen Pikkuveljen atopian takia jättänyt toistaiseksi pois kaikki maitotuotteet, kananmunan ja viljat riisiä ja kauraa lukuunottamatta. Alun epätoivon jälkeen olen alkanut ottaa tilanteen haasteena. Loppujen lopuksi jää vielä aika paljon ruoka-aineita, joita voi syödä. En enää haaveile juustostakaan päivittäin.

Nyt Pikkuveljen atopiatilanne on hieman rauhoittunut ja vaikuttaa siltä, että omat ihottumanikin ovat pysyneet poissa vaikka tähän aikaan vuodesta ne aina viimeistään puhkeavat. Olen ajatellut hiljalleen lisätä ruokia omalle lautaselleni, mutta en pidä kiirettä. Toivon kumminkin, että jouluna voin ihan rauhassa pistellä herkkuja menemään.

Olen leivonnassa aina vannonut voin ja munien nimeen, enkä juurikaan ole uskonut, että muilla aineksilla voi saada herkkuja aikaan. Viime talvena kehittelin kuitenkin pienen pakon edessä maidottoman ja gluteenittoman marjakakun, joka on ollut siitä lähtien suosikkileivonnaisiani ja jota on muunneltu lukemattomin tavoin. Nyt haasteena on vielä lisäksi munien poisjättäminen. Kokeilin psylliumia ensin vohveleihin, mutta ainakaan kokeilemani resepti ei osoittautunut kauhean toimivaksi. Vohvelit olivat kyllä hyviä, mutta ne juuttuivat rautaan kiinni, vaikka miten voitelimme. Jos jollain on hyvä maidoton, munaton ja gluteeniton vohveliresepti, olen valmis kokeilemaan!

Banaanikakku on yksi kestosuosikkini ja kun hedelmäkulhossa lojui tummiksi ehtineitä banaaneja, päätin antaa niille mahdollisuuden. Aikani googlailtuani päädyin soveltamaan useita löytämiäni reseptejä. Sanotaan, että leipoessa on tärkeä noudattaa ohjetta, mutta olen kyllä eri mieltä. Ainakin tällaisten helppojen perusreseptien kohdalla soveltaminen toimii useimmiten. Silti vähän jännitti.

Mutta, voila, lopputulos on oikein mainio! Hieman tavallista banaanikakkua kiinteämpää, mutta ihanan kosteaa, banaanista ja kookokseen vivahtavaa herkkua. Eikä liian makeaa. Ensi kerralla saatan heittää mukaan vähän inkivääriäkin kanelin seuraksi.

Ja koska englanniksi tämä kakku on leipää, sipaisin siivun päälle levitettä. Nami!

Gluteeniton, maidoton ja munaton banaanikakku

4 tosi kypsää banaania muussattuna
1/2 tl vaniljasokeria
2 rkl psylliumia
7 rkl kookos- tai rypsiöljyä (tai näiden sekoitusta)
reilu 1/2 dl sokeria
reilu 1/2 dl fariinisokeria
1 rkl hunajaa
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
3,5 dl mantelimaitoa (tai muuta maitoa)
3 dl mantelijauhetta
3 dl riisijauhoja (tai muita jauhoja)
3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele tai leivinpaperoi pitkänmallinen leipävuoka. Sekoita muussattuun banaaniin vaniljasokeri, psyllium, sokerit, hunaja, leivinjauhe, suola, kaneli ja öljy. Lisää mantelimaito ja sekoita hyvin. Lisää mantelijauhe, riisijauhe ja kaurahiutaleet vähitellen koko ajan sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista n. 1 tunti.

--

I never would have thought I'd have it in me to go gluten, dairy and egg free. But here I am. Little T has had bad atopic dermatitis and since I am still breastfeeding I've put myself on a diet. For the first weeks I had fantasies of cheese. Now I can go several days without thinking about it. Talk about personal growth!

Now Little T's better and gone is my own eczema as well. I've added some foods back to my diet but now that I've gotten used to not eating certain things I quite happily go without as well.

It's taken me some courage to get into baking without eggs and butter but my banana bread turned out so well that I have to share it with you. Even the wheat, butter and egg eaters in the family like it. It's a bit more dense than my usual banana bread but it's lovely and moist with lots of banana flavour and a nice hint of coconut. Give it go!

Gluten, dairy and egg free banana bread

4 very ripe bananas mashed
1/2 tsp vanilla sugar / vanilla extract
2 tbs psyllium
7 tbs coconut or rape seed oil (or a combination of the two)
1/2 dl sugar
1/2 dl brown sugar
1 tbs honey
2 tsp baking powder
1/2 tsp salt
1/2 tsp cinnamon
3,5 dl almond milk (or another dairy free milk)
3 dl almond meal
3 dl rice flour
3 dl gluten free oats

Heat the oven to 175 degrees. Grease or line a bread tin. Mix the mashed bananas and all ingredients well and pour into the bread tin. Bake for about an hour. Yum!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...