perjantai 25. joulukuuta 2015

Joululahja



Mukavaa joulunaikaa kaikille! Toivottavasti kukin ehtii nauttia tekemättömyydestä. Täällä parannellaan vielä flunssaa ja toivutaan loppuvuoden uurastuksesta. Toivottavasti huomenna saan jo sukset jalkaan ja otan nokan kohti tuntureita.

Ps. Heppatyttö sai äidin tekemän heppavillapaidan. Nyt kelpaa ratsastaa viileämmälläkin kelillä.

torstai 17. joulukuuta 2015

Jouluksi kuntoon, kaiketi...


Pirtin punatiilitakka vaihtaa väriä tiuhaan tahtiin. Ensin maalattiin valkoisella pohjamaalilla ja seuraavaksi pintaan sudittiin mustaa maalia.

Halusin takan pinnasta täysin himmeän, joten valitsin maaliksi Teknoksen Biora Balancen. Yhden maalikaupan myyjän mukaan sen pinta on kestävämpi, kuin Tikkurilan Harmonyn, joka muutoin on vastaava maali. Toisen kaupan myyjän mielestä näissä maaleissa ei ole mitään eroa. No, Biora Balancella mentiin. Mustan sävyksi nappasin Tussin (Y498) Tikkurilan kartasta.

Raportoin takasta lisää, kun saan sen kuvattua luukkuineen päivineen, mutta olen tosi tyytyväinen valitsemaani mustan sävyyn. Ja maalin mattapinta on ihana. Siihen tosin jää kaikki pölyt sun muut hyvin näkyviin. Sehän olisi pitänyt tietää, koska musta lattiakin näyttää aina pölyiseltä vaikka kuinka imuroisi.


Meillä tuppaa käymään niin, että yksi remppa johtaa toiseen. Ja niinhän se meni tälläkin kertaa.

Kun takka pistettiin uusiksi, purkuun meni myös sen vieressä oleva raakalautaseinä. Laudat ulottuivat kiinni vanhaan takkaan, mistä muurari oli jo kertaalleen huomauttanut. Kun takka purettiin, jäi lautaseinä rumasti koholle vanhan takan alta aljastuneesta talon alukuperäisestä tiiliseinän pätkästä.

Tässä kohtaa on isän lapsuudessa ollut alkovi. Seinä on pistetty umpeen, kun sen toiselle puolelle on rakennettu sisävessa. Vessasta taas rempattiin 80-luvulla apukeittiö. Hauskoja nämä talojen vuosien varrella kokemat muutokset.

Eli purkupuuhiin. Raakalaudat ja niiden takana ollut lastulevy poistettiin. Esiin saatiin harva laudoitus, jossa näkyi vielä vanhoja tapetinjämiä. Ne olisi ollut hauska säilyttää, mutta laudoitus oli sekin vielä koholla takan viereiseen seinänpätkään verrattuna, joten ei auttanut muu kuin purkaa lisää.

Kun purkuhommat oli saatu riittävän pitkälle, seinän pintaan kiinnitettiin valkoinen pahvi. Vanhat raakalautaseinän laudat hiottiin ja maalattiin uudelleen ja naulattiin takaisin seinään. Edellisen kerran naulasimme ne seinään hieman kosteina, minkä vuoksi niiden väleihin oli tullut rakoja lautojen kuivuessa. Nyt laudat naulattiin hyvin tiiviisti ja täytteeksi tarvittiin yksi ylimääräinen lauta.

Ja kun tämä homma saatiin tehtyä, tuli sellainen olo, että nyt olisi hyvä hetki korvata huoneen puunvärinen päätyseinä valkoisella laudalla. Eli lautakaupoille ja sudit heilumaan.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Muurattu tiilitakka


Pirtin vanhan punatiilitakan tilalle muurattiin, ylläri ylläri, varaava punatiilitakka. Seinän syvennyksessä sijaitseva hormi asetti rajoituksia takan koolle ja mallille ja päädyimme hyvin simppeliin takkaan, joka tulee vain hieman ulos syvennyksestä.

Tiilivalinta oli nettikuvien perusteella aika vaikeaa ja ehdin tehdä retken paikalliselle tiilitehtaallekin, kun huomasin, että heillä oli tarjolla myös mustia tiiliä. Pettymyksekseni musta väri oli punatiilen pintaan ruiskutettua engobea, eli savilietettä. Toisin sanoen mustaa oli vain ohuen ohut kerros tiilen pinnassa ja jos tiilestä lohkeaa pienikin pala, tulee punasavi heti esiin.

Aloin jo pohtia tiilitehtaan toimitusjohtajan kanssa kuumeisesti, että milläköhän oksidilla tai väriaineella voisi saada poltettua läpimustaa tiiltä, mutta tähän hätään tuotekehittely ei vielä ehtinyt tuottaa tulosta. Joten ihan peruspunatiilellä mentiin.


Kuvassa näkyy itse takkaan tarvittava tiilimäärä. Takan taakse jouduttiin ensin muuraamaan ylimääräinen seinä, koska halusimme, että takka tulee hieman ulos syvennyksestä.

En tiedä mitä kuvittelin, kun ajattelin, että pölysuojaukseksi riittää lakana kaapin ja pakastimen päällä ja pahvit lattialla. Sitä tiilipölyähän oli sitten ihan joka paikassa. Paitsi ehkä kaapissa ja pakastimessa. Mutta ei mietitä sitä enää.



Isä toimi apupoikana ja sekoitti lääryt muurarin ohjeiden mukaan. Onneksi Joni osti taannoin huutokaupasta heräteostoksena betonimyllyn. Sille tuli nyt käyttöä.



Takkahan on aika mystinen rakennelma. Siis että voi sytyttää tulen talon sisään ja luottaa siihen, että savu löytää tiensä pihalle ja tuli pysyy kiltisti tulipesässä. Takan sisälmysten näkeminen oli kiinnostavaa.



Ja kiinnostavaa muurarin työ oli lapsillekin. Kaksi pientä apulaista hääri tällä työmaalla aina kun silmä vältti.


Tässä muurataan kolmatta päivää. En ymmärtänyt ollenkaan, miten iso homma takan rakentamisessa on.

--

The red fireplace was replaced by another red fireplace,

It was interesting to see how the new fireplace was built. It is quite a mysterious object, really. I mean being able to light a fire inside the house and know that the smoke will find it's way out the chimney and the fire will not escape.

It took nearly four days to build the fireplace and now we need to let it dry for weeks.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pönttöuunin luukut




Kulmahuoneen pönttöuuni tilattiin Pohjanmaan tiilirakenteelta ja sen mukana tulivat modernit lasiluukut, jotka eivät mielestäni sovi siihen lainkaan. Sitten vielä kävi niin, että väärinkäsityksen vuoksi tilasimme alunperin yksiovisen luukun, jonka vaihdoimme tilausvahvistuksen saatuamme kaksioviseen malliin. Tai niin kuvittelin. Firmassa ei kuitenkaan ilmeisesti juurikaan lueta sähköposteja, koska tähänkään meiliin ei koskaan vastattu ja uunin mukana tuli sitten se alunperin puhelimitse tilattu yksiovinen luukku. Yritin reklamoida asiasta sekä puhelimitse että sähköpostitse ilman menestystä ja päätin lopulta hoitaa asian itse.

Meillä oli kotona hieman näkemyseroja luukkujen suhteen. Minä halusin ehdottomasti messinkiset umpiluukut. Miesväki sen sijaan oli lasiluukkujen kannalla, koska heidän mielestään olisi mukava fiilistellä takkatulta ja antaa sen valaista huonetta.

Löysin Liedosta takkaluukkuja valmistavan Tapani Puosi Oy:n ja ajoin heille paikan päälle tutustumaan tarjontaan. Myymälässä oli esillä pari erilaista versiota umpiluukkumallista ja koska luukut valmistetaan omassa verstaassa, oli niihin mahdollista tehdä pieniä muutoksia.

Kävi ilmi, että sama firma valmistaa pönttöuunin mukana tulevat luukut, joten heillä oli valmiina oikean kokoinen runko tarvitsemilleni luukuille. Halusin luukuista mahdollisimman eleettömät,joten kaikki yksityiskohdat salpaa lukuunottamatta jätettiin pois. Uudet luukut valmistuivat muutamassa päivässä.

Nämä luukut ovat myös mainio kompromissi. Messinkisten umpiluukkujen takana on nimittäin lasiluukku ja takkaa voi polttaa luukut auki.

Jälkiviisaana olisin malttanut vähän ja selvittänyt olisiko luukut voinut valmistaa niin, että tuo luukkuja ympäröivä kehys olisi jäänyt pois näkyvistä. Mutta toimiise näinkin.

--

This fireplace was a package we bought and it came with glass doors which I did not like at all. The company also sent us the wrong doors and did not reply to any of my emails nor return calls.

Fortunately I found a local maker for solid brass doors. And coincidently it turned out that they also made the doors that came with the fireplace. Since they new the size and shape of the doors I needed, it was easy to order the doors that I wanted. The new doors were ready in a couple of days. Great service!

If I were to order the doors now, I would find out whether they could be made without the frame that you can see outside the doors. But I'm still pretty happy.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Pönttöuuni paikoillaan


Pönttöuunimuurari saapui perjantaiaamuna nyt on pönttöuuni pystyssä kulmahuoneessa. Muurausta varten huone pölysuojattiin ja lattia peitettiin muovin lisäksi pahvilevyillä. Kunnon suojaukset helpottavat siivousta valtavasti. Lattiaankin kannattaa laittaa muovi, koska se estää hienonhienon sementtipölyn laskeutumista lattianrakoihin, mistä se hiljalleen pölisee huoneilmaan.



Viikonloppuna oli päivälläkin niin pimeää, että tämän laadukkaampaa kuvaa pönttöuunista ei nyt ole tarjolla. Mutta muutos huoneessa on valtava. Vanha valkoinen takka oli tosi iso ja hallitsi huonetta. Pönttöuuni seisoo entiseen verrattuna nurkassa kovin kainona ja solakkana. Toki tilan tuntua lisää se, ettemme kantaneet vielä sohvaa ja muita kalusteita takaisin paikoilleen vaan päätimme fiilistellä tilalla vielä vähän aikaa.

Olen oikein tyytyväinen pönttöuunin väriin ja ulkonäköön. Harmillisesti pari niistä naarmuista, joista yritin uunin toimittaneelle Pohjanmaan tiilirakenteelle reklamoida, on ihan uunin etuosassa juuri silmän korkeudella. Firmasta ei koskaan sähköpostiini vastattu ja puhelimessa asiaa luvattiin selvittää, mutta he eivät koskaan palanneet asiaan. Tämä on sinänsä merkillistä, että saimme heiltä nimenomaan ohjeen tarkastaa uunin peltiosat niiden saavuttua virheiden tai vaurioiden varalta.

Nyt pitäisi päättää mitä tehdään uunin edustan betonilaatalle. Uunin mukana tuli sen eteen asennettava peltilevy, mutta koska uuni saa nyt kuivua rauhassa jonkin aikaa, emme kiirehdi sen asentamista.

Muutama vuosi sitten kulmahuoneessa näytti vielä tältä. Huhhuh.

--

The fireplace is now in place. It makes a huge difference in this room. The old white fireplace was massive and really dominated the space. It makes the new green fireplace look like a skinny little thing.

We had a dark and stormy weekend and it was impossible to get good shots in this room. But just to remind you, a few years ago this room looked like this.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Pönttöuunin palasia




Kulmahuoneen valkoisen takan korvaa vihreä pönttöuuni. Koska pähkäilimme sopivaa takkamallia jonkin aikaa ja syksy alkoi painaa päälle, päädyimme ulkonäöltään perinteiseen valmistakkaan.

Toimittajaksi valikoitui Pohjanmaan Tiilirakenne, koska halusimme kotimaisen toimittajan ja tulisijan valmiiksi ennen mahdollisia kovia pakkasia. Lisäksi tietty tykkäsin heidän uuninsa mallista. Valitsin väriksi vakiovärin vanha vihreä. Saatavilla on kaikki RAL-värikartan värit ja tutkailin erilaisia vihreitä, mutta päädyin firman tarjoamaan "valmiiseen" vihreään.

Pönttöuunin osat saapuivat pihaan rahtina ja väri näyttää tosi hyvältä. Metalliosissa on yksi iso kolhu, joka muurarin mukaan jää piiloon. Tämän lisäksi pieniä naarmuja on siellä täällä ja maalin alla on ollut jotain roskaa, mikä näkyy maalipinnassa pienenä röpelönä paikoitellen. Otin näihin liittyen yhteyttä toimittajaan, mutta heillä ei ihan hirveästi taideta panostaa asiakaspalveluun, sillä sähköpostiini ei ole vastattu ollenkaan ja kun soitin perään, lupasivat palata asiaan, mutta luvattua soittoa ei ole kuulunut. Eivät ne naarmut tietenkään uunin käyttöä haittaa ja varmasti maaliin tulee naarmuja ja kolhuja meilläkin, mutta olisihan se tietty kiva, että uusi uuni olisi edes hetken ihan priimassa kunnossa.

Mutta näillä mennään, sillä me tarvitsemme toimivan lämmönlähteen ja muurari saapuu tänään.

--

The white fireplace will be replaced by a traditional green stove from Pohjanmaan Tiilirakenne. We're expecting the mason today!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Blogin uusi ilme

Keramiikkanapit, joissa testattiin erilaisia tekniikoita. 

Heippa!
Olen päivittänyt blogia viimeksi viime vuoden lokakuussa ja nyt oli aika taas tarttua näppäimiin. Vuosi meni opintojen, töiden ja harrasteiden sekamelskassa ja tietenkin uuden kodin kodiksi tekemisessä. Moni on kysynyt miltä tuntuu asua omakotitalossa ja sanottava on että pois en vaihtaisi. 

Kodissa parasta on se, että se tuntuu omalta kodilta. 

Hiljalleen alkaa tulla myös se rauha, ettei koko ajan tarvitse maalata seiniä tai tapiseerata vaan voi tovin nauttia kättensä jäljistä. Toki tekemistä vielä on, kuten keittiö olisi mukava saada oman näköiseksi ja ennen kaikkea toimivammaksi, mutta tehdään se sitten kun on sen aika.

Opinnot vaativat vielä pienen rutistuksen, mutta loppumetreillä ollaan. Kuullaan taas ja toivottavasti vähän useammin.

t. Päivi

ps. Blogimme uuden bannerin toivomme saavamme vähän lisää intoa bloggaamiseen. Ensimmäisen päivityksen tekeminen pitkästä aikaa tuntuu haasteelliselta joten kuvaksi laitoin syksyisen neriagikurissin satoa. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Hamarin takat uusiksi





Hamarissa remontoitiin perusteellisesti 80-luvulla, kun Mummi muutti pois ja me muutimme tilalle. Kaikki jäljellä ollut alkuperäinen kiikutettiin pihalle ja paikat pistettiin fiiniksi sen ajan malliin.

Alkuperäiset pönttöuunit oli kannettu kanalan vintille jo ennen sitä. Niiden paikoille  pystytettiin uudet takat, kulmahuoneeseen valkoinen ja pirttiin punainen. Ne palvelivat uskollisesti kolmekymmentä vuotta ja pitivät talon lämpimänä talvipakkasilla. Ahkeran käytön jäljiltä molemmat takat olivat ihan loppuun ajettuja, joten ne purettiin kesällä pois.

Mutta mitä vanhojen takkojen tilalle? Kuvittelin, että uusien takkamallien valitseminen olisi mutkatonta, mutta eihän se ihan niin mennyt.

Pirtin takka oli rakennettu pieneen syvennykseen, jonka mitat sanelivat takan koon. Vaihtoehdot olivat aika vähissä ja päädyimme muurattuun perustakkaan. Sitä varten piti tehdä tiilivalintoja ja sekin osoittautui haastavaksi. On tosi vaikea hahmottaa, miltä minkäkinlainen tiili näyttää valmiissa takassa. Saatika sitten saumauslaasti. Huhhuh.

Kulmahuoneen takka on kulmassa ja hormi viistosti seinän sisällä. Vanhan takan takana oli tyhjä tila, jonka nyt muurasimme kulmahuoneen puolelta umpeen. Tarkoituksena on rakentaan tilaan kaappi, joka avautuu apukeittiön puolelle, kunhan pääsemme joskus sen remontin kimppuun. Vanhan takan paikalle pystytetään valmistakka, josta kerron lisää myöhemmin.

Hamarin syksyä ovatkin hallinneet takkaprojektit. Pohjan valua, palomuurien muurausta, seinien rappausta, tiilien roudausta, pölysuojausta. Ja pölyä on vähän joka paikassa.

--

When my parents renovated at the farm in the 80s, all the remaining original features were replaced with the fashion of the time. The old stoves had already been removed by my grandmother and my parents built two fireplaces to keep the house warm. They served well but after 30 years of heavy use they were ready to go.

My dad and my brother dismantled the fireplaces this summer. I thought it would be relatively easy to choose replacements but it turned out to be more difficult that I had anticipated. We wanted something fairly traditional to suit the house, preferably mason-made, not store-bought. So this autumn at the farm has largely circled around the fireplaces, planning, preparing and building. And there's dust everywhere.

As always, we are running a bit late as the weather is already getting cool. Fortunately we're having a fairly mild autumn.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pakkasaamufiilistelyä



Muutaman tosi pimeän päivän jälkeen oli ihanaa, kun aurinko kurkisteli aamusella. Nämä kuvat nappasin jo ennen auringon esiintuloa. Kuura-aamuja ei ole tälle syksylle montaakaan mahtunut. Ehkä siksikin puutarhassa oli eksoottinen fiilis aamutuimaan.

Saatiin tänään viimein ripustettua jouluvalot kasvihuoneeseen ja kuskasin jo lapionkin latoon. Meinasin, että puutarhassa saa alkaa lepokausi, vaikka istutuskelit sen kuin jatkuvat. Istahdin iltapäiväteelle puutarhalehden kanssa ja ajattelin, että nyt aloitan suunnittelu- ja haaveilukauden. Sitä kesti ehkä puoli tuntia. Tuli idea. Ja oli pakko pistää saappaat jalkaan, hakea vasta talviteloille laittamani kottikärryt ja lapio uudelleen esiin ja aloittaa kaivuuhommat. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen ennen kuin maa jäätyy.


Purppurapunalatvat saavat jäädä talventörröttäjiksi. Mulla on jotenkin kaksijakoinen suhde tähän perennaan. En oikeastaan pidä sen kukinnosta, joka on vähän huiskin haiskin sihruinen. Tykkään selkeämmistä muodoista kukissa.

Mutta viime kesän sateiden innottamana kukinnot heiluivat parissa metrissä ja perhoset hyörivät niissä aivan huumaantuneina. Pakkohan siitä on pitää. Mulla ei loppujen lopuksi ole montaakaan oikein isokokoista perennaa puutarhassani, tämä, kultapallo ja töyhtöangervo. Ne on kaikki huippuhelppoja ja luotettavia. Tätäkin purppurapunalatvaa olen retuuttanut kasvupaikasta toiseen ja taas suunnittelen sille uutta kotia. Se ei tunnu olevan moksiskaan.


Mansikka rehottaa kukkapenkeissä ja kurpitsapenkissä. Onhan sillä omakin penkkinsä, mutta ei se siellä pysy. Ja se on ihan ok. Se on mainio maanpeitekasvi ja kesällä on hauska napsia mansikoita sieltä täältä puutarhassa käyskennellessä. Se viihtyy kitkettäväksi asti, mutta se on niin helppo nyhtää pois huonoista kohdista, ettei se oikeastaan haittaa ollenkaan.


Unikot ovat aina vain kuvauksellisia. Olen ollut monta vuotta omavarainen silkki- ja pioniunikkojen kanssa. Annan unikkojen kylväytyä syksyllä ja kerään osan siemenistä keväällä kylvettäväksi. Saan tällä konstilla pari kukintaa ja unikkoja melkein koko kesäksi.

Mutta sellaisen jännittävän seikan olen huomannut, että muutamassa vuodessa tumman liilat rimpsureunaiset unikot ottavat vallan. Jonkinlaista luonnon valintaa selvästikin. Ihania nekin ovat, mutta koska haluan kaikenkirjavia unikoita, pitää välillä turvautua ostosiemeniin.


Ostin muutama vuosi sitten melkein mustan salkoruusun siemeniä. Olen esikasvattanut niitä kasvihuoneessa ja siirtänyt siitä pihalle. Kyllä ne itsekseenkin kylväytyvät, mutta varmistelen vielä esikasvatuksella, että saan näitä loppukesän kaunokaisia sinne tänne perennojen joukkoon. Kukintaa joutuu odottamaan aina seuraavaan kesään asti, mutta se on sen arvoista.

Kesällä telttailimme Etelä-Ruotsissa ja siellä salkoruusu kasvaa kuin rikkaruoho kadun reunoilla ja talojen seinustalla. Keräsin sieltä muistoksi mukaani siemeniä, joista osan kylvin jo syyskuussa. Saa nähdä kukkivatko jo ensi kesänä vai odotellaanko matkamuistoja vielä vuoden verran.


Lamoherukka ja mustaherukka kasvavat naapureina. Lamoherukan silmut hohtavat punertavina pengerryksen harmaata vasten.

Kasvihuoneen viereinen pengerrys rakennettiin keväällä 2010. Kuskasin silloin taimitarhalta pyöräkorissa lamo- eli pikkuherukan taimen kivien päälle kiemurtamaan. Myyjä sitä suositteli ja olin jonkin aikaa vähän sitä pettynyt ostokseeni. Pidin sitä kauhean tylsänä.

Mutta sitten taas kävi niinkuin usein käy. Lamoherukka näytti kyntensä. Tarkemmin sanottuna varhain puhkeavat lehtensä, herkät pikkuruiset kukkansa ja huikean syysvärinsä. Yksi ainoa taimi on kiemurtanut monen metrin levyiseksi kasvustoksi, joka peittää hiljallee maata myös pengerryksen alapuolella. Taimesta on riittänyt taivukkaita muihinkin puutarhoihin. Enää en luopuisi siitä mistään hinnasta.

--

It's been such a mild autumn. Frosty morning have been rare, today was maybe the second one. Well, we did have a couple of snowy mornings last week but that did not last long.

I was planning on beginning the planning season in the garden. I put the wheelbarrow away and was having a quiet cup of tea in the afternoon when it suddenly hit me. A new idea. So out again with the wheelbarrow and in with another hole in the ground. We'll see how far I get before the ground freezes.

This is what it looks like in the garden at the moment.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Syksy savipajalla


Syksy suhahti taas ohi yhtä villisti ja varmasti kuin joka vuosi. Mutta ehdin savipajallekin sentään muutaman kerran. Alussa tökki tosi pahasti. Dreijasin ja dreijasin ja aina meni vimpulaan ja uusiksi. Onneksi savi on armollinen materiaali. Kaiken voi kierrättää, kunhan sen tekee ennen polttoja.

Mutta alkukankeuden jälkeen pääsin dreijalla pitkästä aikaa tosi hyviin fiiliksiin. Päätin dreijata itselleni isoja aamiaiskulhoja ja sellainen noin 900 gramman saviklöntti istui dreijalla käteeni kuin valettu. No, niinhän se vähän onkin.


Ihan aina silti mene putkeen. Tämä saviklöntti ei suostunut löytämään dreijan keskikohtaa sitten millään. Joten päätin vähän leikitellä sillä. Tuli kulmikas kippo. Lisäsin tuohon vielä pari pientä nappulaa sorvauksen yhteydessä. Saapi nähdä mitä tulee uunista ulos, kun lasituspoltto on tehty.


Pikkutyyppi kulkee mukana pajalla ja on myös kovin tuottoisa keraamikko jo. Tässä syntyy sokerikippo.


Tällaisista aamiaiskulhoista meinaan pistellä jugurttia heti, kun lasituspoltto on tehty. Olen aivan innostunut tuosta kaiverrustekniikasta. Sorvattua kippoa olen kaivertanut sorvausraudalla ja muotoilutikulla olen vielä tökkinyt pientä lisäkuviota. Hauskaa, kuin mikä!

---

This autumn has gone by as quickly as ever. I've had time to do a little bit of pottery. Making something is so relaxing in this abstract world. And when my main job at the time is raising kids (well, keeping them alive, at least) it's wonderful to make something I can hold in my hand. And better still, eat my breakfast out of.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Porkkanoita ruukusta



Tämä syksy on ollut sadonkorjuun kannalta aika mainio. Palsternakat ovat edelleen maassa ja porkkanatkin vielä vähän aikaa sitten. Niin pitkään kuin maa ei ole jäässä, kaivelen juureksia lumenkin altaa tarvittaessa.

Kesän kokeiluihin kuului porkkanoiden kasvattaminen ruukussa. Hetken mielijohteesta heittelin mullalla täyttämääni ruukkuun porkkanansiemeniä, kun muutakaan kasvatettavaa ei juuri silloin ollut käsillä. Ruukku sai olla kesän lähinnä oman onnensa nojassa, harventaminenkin jäi tekemättä. Kai sitä joskus kasteltiin sentään.

Tuloksena ruukullinen herkullisia laiheliineja, jotka paahdettiin yhtenä sunnuntaina uunissa. Meinaan pistää uuden satsin tulemaan ensi kesänä. Tämä toimii myös parvekkeella!

--

Carrots from a pot. This was not something I planned. I just happened to have a pot full of soil and some carrot seeds in my pocket. I pretty much forgot the whole thing behind a tomato plant outside the greenhouse. But we got lots of rain and my dad must have watered the pot every now and then, too.

In the end we got these cute skinny carrots which we roasted for Sunday lunch. As easy as can be. You could even try this on your balcony.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Keittiötarha ennen lumentuloa


Juuri nyt puutarhassa näyttää hieman erilaiselta, kun kaikki tämä keskeneräisyys on hautautunut lumikerroksen alle. Mutta tältä näyttää lumen alla keittiötarhan laajennus. Kasvihuoneen päässä olevat vanhat penkit ovat vähän hunningolla, kääntämättä ja rikkaruohot perkaamatta.

Kummassakin penkissä viihtyvät edelleen reilu vuosi sitten väliaikaiseen istutukseen tuikkaamani mustaherukkapuskat. Niiden kaveriksi laitoin valeistutukseen muutaman ruusuntaimen ja pari muutakin pikkuista, joille ei tänä syksynä vakituista kasvupaikkaa löytynyt. Toisen penkin päähän Joni kylvi lasten kanssa arboretumin alun Turun kodin pihamaalta kerätyistä hevoskastanjan ja tammen siemenistä. Kasvimaasta on siis moneksi.


Isä on kuskannut traktorilla toiseen uraan ikivanhaa puukasaa, joka on jostain syystä jäänyt pilkkomatta polttopuiksi aika päiviä sitten. Se on seissyt peltotienvarressa niin pitkään kuin jaksan muistaa ja nyt viimein sille saatiin oivaa käyttöä. Puut pitävät lahotessaan penkin pohjat lämpimänä parikin vuotta ja vähemmän lahoista puista tehdään keväällä väliaikaiset istutuslaatikkojen reunat, jotka nekin saavat lahota osaksi penkkejä.


Toinen ura näyttää hieman edistyneemmältä, kun olen roudannut siihen kasvihuoneen vanhaa kasvualustaa. Hommia piisaa tällä rintamalla vielä pitkälle ensi vuoteen, mutta taidan vähitellen pistää lapion ja kottikärryt talviteloille.

Nyt on loistava hetki relata, tarttua puutarhakirjoihin ja tehdä suuria suunnitelmia tuleville kasvukausille!

---

Very little progress in the kitchen garden. Right now all this is covered under a merciful veil of snow. But a lot of work remains to be done here but I think we'll leave it for the spring to come.

Time to relax, read garden books and make big plans for the future!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Hyötytarhan laajennus lasagnepenkein


Hamarissa kaivettiin muutama viikko sitten tienvierien ojat ja kun kaivuri oli sitä varten nurkilla valmiiksi, varasimme kuskilta päivän omiin tarpeisiimme. Olen ollut kovin ylpeä siitä, että olen kaivanut kaiken puutarhassa omin käsin lapiolla, mutta joskus pitää joustaa omista periaatteista.

Olen haaveillut hyötytarhan laajennuksesta jo pidemmän aikaa. Hyötytarhan sopivin paikka sattuu olemaan koko pihapiirin savisimmassa kolkassa, joten maanparannusurakka on aika mittava. Olisin varmasti yli kuukauden pistellyt lapiolla ja kottikärryillä hommaa, jonka kaivuri ja taitava kuski tekivät vajaassa tunnissa.

Rikkaruohoja tursunnut pintamaa kuopaistiin pois parinkymmenen sentin syvyydeltä. Tujumpien voikukkien juuria jäi vielä maahan, mutta keksin niiden menoksi jotain ensi keväänä.

Kasvatuslaatikoiden pohjia varten kaivettiin kaksi kaivurinkauhan levyistä uraa. Kasvatuslaatikoista tulee neliön mallisia ja niiden väleihin tulee polut. En tehnyt mitään sen suurempia suunnitelmia, aika fiilispohjalta mentiin, niinkuin mun puutarhassa aina.


Merkkasin urien viereen kepeillä laatikoiden ja polkujen kohdat suurinpiirtein. Kasvatusalustan rakennan lasagnetekniikalla kerroksittain.

Urien pohjalle levitin sanomalehteä. Sanomalehti on tärkeä, jos lasagnepenkin kasaa nurmen päälle, koska se tukahduttaa alla olevan nurmen. Tässä meidän tapauksessa sanomalehdet eivät olleen välttämättömät, eivätkä ehkä tarpeellisetkaan, mutta kun niitä kuitenkin oli muutama kassi varattuna, päätin heitellä ne pohjalle.


Sanomalehtien päälle levitettiin haketta, jota oli kertynyt kesän oksasavotan jäljiltä. Sanomalehdet ja hake edustavat lasagnepenkissä ruskeaa eli hiilipitoista täytettä. Ruskeaa täytettä ovat lisäksi esimerkiksi syksyn lehdet, joita meilläkin kuskattiin kaivantoon.


Ruskean täytteen päälle kasataan vihreää eli typpipitoista täytettä. Näin syksyllä typpipitoisen tavaran saaminen ei olekaan ihan helppoa. Elävien kasvien osat, ruohosilppu ja puolivalmis komposti ovat oivia vihreitä täytteitä. Keräsin puutarhasta sen vihreän, minkä löysin: kultapiiskua, tomaattien rangat ja rehottavan salvian oksia. Osan korvasin kasvihuoneesta poistamallani kasvualustalla, johon sekoitin kanankakarakeita.


Hommaa riittää kyllä kevääksikin. Uomissa on nyt hädin tuskin yksi kerros ruskeaa ja yksi kerros vihreää. Kerrosten on tärkeää kastua läpikotaisin, mikä ei tähän aikaan vuodesta ole ongelma. Keväällä jatketaan viimeistään nurmikonleikkuusesongin alettua. Ruohosilppu on tähän hommaan kuin vihreää kultaa.

--

I'm finally expanding my kitchen garden. I have been very proud of the fact that I've dug everything in the garden by hand but this time I let a pro do the digging with a nice big machine. This part of the garden is very heavy clay and it would have taken me a month to do what now took less than an hour.

Because of the poor soil, I'm building the veggie plots with the lasagna technique where you pile up layers of brown carbon rich matter (newspaper, wood chip, branched, autumn leaves) and green nitrogen rich matter (green garden waste, grass, compost).

The green stuff is a bit hard to come by this time of the year so this project will continue in the spring.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kasvihuoneen syyspuuhia



Hieman erilaiselta näyttää kasvihuoneessa tänään verrattuna edellisen postauksen alkusyksyn tunnelmiin. Nähän ehkä alkuun lohduttoman oloista, mutta oikeastaan ihanan puuhakastahan se on tämäkin aika.

Sato on korjattu, vihreiksi jääneet tomaatit on kypsytetty pirtin pöydällä ja keitetty tomaattikastikkeeksi pakastimeen talven varalle. Tomaattien rangat on irrotettu tukinaruistaan ja kannettu kasvihuoneen viereen rakennettavaan lasagnepenkkiin. Lasagnepenkkiin kuskaan myös osan kasvualustan mullasta, jotta saan tilaa uudelle mullalle ensi kesän tomaatteja varten.

Puutarhassa on ihanaa, kun mikään ei koskaan mene hukkaan. Mullan voi kätevästi kierrättää perennoille tai kasvimaalle ja kasvijätteistä kompostoituu ihanaa uutta maa-ainesta.

Kun saan syyshommat ansarissa kuntoon, viritämme isän kanssa sinne jouluvalot. Nyt alkaa jo olla korkea aika saada vähän loistetta pimenevään puutarhaan.

--

At the moment the greenhouse looks a bit different from what it looked like in the last post with pictures from two months ago. It does look a bit bleak but really there is a lot of stuff going on in the greenhouse still before winter. And it's fun stuff, too.

Once I've got the place cleaned up for winter, dad and I will hand up Christmas lights. Then this space will again be the brightest place in my garden.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kesämuistoja: Kasvihuone koreana


Koska kesällä bloggaaminen jäi kokonaan, samalla jäi myös kuvien läpikäyminen. Nyt olen vihdoin ehtinyt selailla ja järjestellä valokuvia koneella, enkä malta olla näyttämättä vielä muutamia puutarhakuvia. Nämä taitavat oikeastaan olla syysmuistoija, mutta kovin kesäiseltä näyttää näin marraskuussa.


Syyskuun alussa pidettiin äidin kanssa Hamarissa pienet puutarhasiivoustalkoot. Piha ja kasvihuonekin olivat aika rempallaan, kun olimme elokuun helteiden aikaan pari viikkoa telttailemassa Ruotsissa ja pihatyöt olivat jääneet tekemättä. Saimme siivoushommiin kiritystä siitä, että toimittaja ja valokuvaaja olivat tulossa tekemään juttua kasvihuoneesta ja puutarhasta.


En ollut koko kesänä tainnut istuskella kasvihuoneessa kertaakaan. En ollut ehtinyt enkä toisaalta varmaan olisi juuri tarjennutkaan, kun kelit olivat mitä olivat. Kuvausta varten roudasin ansariin lampaantaljat ja oikein tuukinkin pöytään. Ja poimin puutarhasta salvian, kultapiiskun, kultapallon ja kehäkukan kukkia sekä unikon siemenkotia maljakkoon.


Kuvittelin, että kasvihuoneen stailaus olisi hauskaa, mutta löysin jatkuvasti itseni kaivelemasta jossain kukkapenkissä tai nyppimästä tomaatteja, vaikka olisi pitänyt valkata kaffekuppeja ja tasseja ja fiinistellä paikkoja lyhdyillä ja näteillä jutuilla. Stailaus ei selvästikään ole mun juttu, vaikka kauniista asioista tykkäänkin. Vaikeaakin se oli.


Pyöräytin kaffen kaveriksi gluteenittoman ja maidottoman marjakakun, josta on tullut yksi suosikkileivonnaisistani. Tämä helppo kakku näyttää hyvältä, maistuu kaikille ja bonuksena sopii myös ruokarajoitteisille.


Joni ja Pikkutyyppi opettelivat kesän aikana tekemään jäätelöä. Jätskinteossa tähteiksi jää aina munanvalkuaista, niinpä meillä on syöty myös paljon marenkeja.


Ja kun kasvihuone kerran kesän lopun kunniaksi laitettiin fiiniksi, niin kyllä siellä sitten tuli muutamana iltapäivänä istuskeltuakin fiilistelemässä!

--

Another flash back to the summer. Or to early autumn, really, as these pictures were taken in September. We did a big tidy up in the garden and dolled up the greenhouse for a photo shoot for a magazine.

I really had not spent much time in the greenhouse all summer apart from the hours needed for the wellbeing of my tomatoes. I had not once sat down on the chair I keep in there. But for the photo shoot I took some sheep skins and a table cloth out there and picked some flowers from the garden. And once they were all in place I did actually take time on a few September afternoons to drink my coffee there while making new plans for the garden.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...