Syksy suhahti taas ohi yhtä villisti ja varmasti kuin joka vuosi. Mutta ehdin savipajallekin sentään muutaman kerran. Alussa tökki tosi pahasti. Dreijasin ja dreijasin ja aina meni vimpulaan ja uusiksi. Onneksi savi on armollinen materiaali. Kaiken voi kierrättää, kunhan sen tekee ennen polttoja.
Mutta alkukankeuden jälkeen pääsin dreijalla pitkästä aikaa tosi hyviin fiiliksiin. Päätin dreijata itselleni isoja aamiaiskulhoja ja sellainen noin 900 gramman saviklöntti istui dreijalla käteeni kuin valettu. No, niinhän se vähän onkin.
Ihan aina silti mene putkeen. Tämä saviklöntti ei suostunut löytämään dreijan keskikohtaa sitten millään. Joten päätin vähän leikitellä sillä. Tuli kulmikas kippo. Lisäsin tuohon vielä pari pientä nappulaa sorvauksen yhteydessä. Saapi nähdä mitä tulee uunista ulos, kun lasituspoltto on tehty.
Pikkutyyppi kulkee mukana pajalla ja on myös kovin tuottoisa keraamikko jo. Tässä syntyy sokerikippo.
Tällaisista aamiaiskulhoista meinaan pistellä jugurttia heti, kun lasituspoltto on tehty. Olen aivan innostunut tuosta kaiverrustekniikasta. Sorvattua kippoa olen kaivertanut sorvausraudalla ja muotoilutikulla olen vielä tökkinyt pientä lisäkuviota. Hauskaa, kuin mikä!
---
This autumn has gone by as quickly as ever. I've had time to do a little bit of pottery. Making something is so relaxing in this abstract world. And when my main job at the time is raising kids (well, keeping them alive, at least) it's wonderful to make something I can hold in my hand. And better still, eat my breakfast out of.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti