Kyllä se kevät sieltä tulla töyssyttelee. Nyt sen jo tuntee. Hamarissa on jo puutarha paljastunut lumen alta. Metsästä ja varjopaikoista löytyy vielä lunta ja kanalan takana on oja vielä osittain jäässä.
Ajelimme maanantaina pääsiäisen vietosta kotiinpäin Hamarin kautta. Ja sitten kävi niinkuin usein käy. Emme malttaneet jatkaa matkaa. Jäimme yöksi ja aamupäivän tutkiskelin lasten kanssa puutarhaa.
Otin oikein haravankin esille. Olen varmaan täälläkin julistanut haravoinnin olevan ihan turhaa hommaa ja niinhän se onkin, mutta joskus turhat hommat on kovin mukavia. Lehtien perään en ole niin nuuka, ne häviävät sammaloituneen nurmikon syövereihin heti kun alkaa vihertää, mutta pihan vanhat koivut roiskivat talvella risujaan pitkin pihaa ja niiden haravoiminen vaikutti eilen hyvältä ajatukselta.
Ja jotenkin sen haravoiminen on hyvää verryttelyä puutarhakauden käynnistyessä. Siinä saa talven aikana kangistuneita puutarhalihaksiaan vetreytettyä ja valmistautua kiihkeään kaivuu-, kitkemis-, istutus-, siirtely-, ja mitä kaikkea sitä voikaan puutarhassa tehdä -kauteen.
Karultahan se näyttää, tämä juuri lumen alta kuoriutunut puutarha. Nurmikko on paikoin savivelliä, viime vuotiset perennanvarret sojottaa sinne tänne ja perennapenkeissä on ihan musta. Vaikea uskoa, että kohta täälläkin taas vihertää. Onneksi olen sentään muutaman havun jo istuttanut perennapenkkeihin. Lisääkin saisi laittaa kevätpuutarhaa piristämään.
Tartuin puutarhasaksiin ja saksin nuo perennanvarret sojottamasta. Suurimman osan silppusin suoraan penkkeihin, osan kannoin tulevan kasvimaan pohjalle. Savimaassa kun kasvattaa, ei mitään voi laittaa hukkaan.
--
We are finally beginning to feel the spring. It is hard to believe that all this brown and gray and black will soon be green, green, green. Spring is a miracle every year.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti